Olemme palanneet arkeen jokseenkin erikoisen kevään ja sitä seuranneen kesäloman jälkeen. Toivottavasti akut ladattuina.

Eteen nousee nyt kysymyksiä: Miten saisi loman ja kesän myönteiset vaikutukset kestämään mahdollisimman pitkään, jottei arjesta tulisi sinnittelyä viikonloppuun tai seuraavaan lomaan? Miten tavallisesta arjesta pystyisi nauttimaan enemmän?

Kohtaan työssäni paljon uupuneita. Uupumisella ei ole omaa virallista diagnoosia, eivätkä uupuneet välttämättä koe itseään masentuneiksi, vaikka lääkärintodistuksessa lukeva diagnoosi toisin väittää.

Tilastot kertovat, että mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä kasvavat. Uupuminen on vakava asia. Meidän jokaisen henkisestä ensiapulaukusta olisi hyvä löytyä keinoja, joilla voi yrittää parantaa niin omaa kuin kaverinkin jaksamista. Kerran uupunut on vaarassa uupua toisenkin kerran.

Jaksamiseen liittyvistä asioista pitää puhua, jottei niistä tule työelämässämme tabuja. Onneksi nykyään uupumisesta keskustellaankin enemmän. Esimerkiksi julkisuuden henkilöt kertovat avoimesti oman uupumistarinansa.

Nautin työstäni paljon. Olen onnekkaassa asemassa, kun voin vaikuttaa kalenterini hallintaan ja saan tukea työyhteisöstä. Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön ja mennä välillä sopivasti myös epämukavuusalueelle.

Innostavasta työstä huolimatta joskus työ vie mukanaan niin vahvasti, että tauot ovat vaarassa unohtua. Uupuminen voi kohdata myös työstään innostuvan, usein työnimua tuntevan.

Työkaluja jaksamiseen

Alkuvuodesta yrityksemme valtakunnallisilla valmentajapäivillä julistettiin tämä vuosi 2020 meillä työhyvinvoinnin vuodeksi. Kukaan ei tuolloin osannut edes arvata, kuinka tapetilla jaksamiseen liittyvät asiat tulisivat olemaan niin työyhteisössämme kuin muuallakin. Jaksaminen ja palautuminen ovat nousseet arvoon arvaamattomaan.

Uupuminen voi olla monen tekijän summa. Pohdin, mitä itse kukin voisi huomioida päivittäisessä työarjessaan, jotta jaksaisi paremmin. Jos jättää palautumisen vain viikonloppujen ja lomien varaan, kuluttaa omat energiavarastot tyhjiksi. Ja uupuminen voi olla lähellä.

Työpäivien aikana voi tehdä itselleen palveluksen ja huoltaa aivoja huolehtien samalla psykologisesta palautumisesta. Olen luonut itselleni tapoja ja rutiineja, jotka auttavat minua arjessa jaksamaan haastavassa asiantuntijatyössä. Jaan tässä muutamia havaintojani, joista toivottavasti löytyy jotain vinkkejä myös muille tieto- ja asiantuntijatyötä tekeville.

Oman jaksamiseni kivijalka muodostuu yöunesta, ravinnosta ja liikunnasta. Hyvä työpäivä rakentuu toki jo edellisenä päivänä. Pyrin laittamaan puhelimen ja muut älylaitteet pois jo hyvissä ajoin, ennen kuin pääni menee tyynyyn kello 22 aikoihin.

Kuulun ihmisiin, jotka eivät käynnisty ilman kunnon aamiaista ja kahvia. Pyrin suunnittelemaan työpäiväni ja viikkoni ennakkoon. Ja jättämään sinne myös tilaa tauoille ja ennakoimattomille tilanteille.

Työhöni kuuluu asiakastyön lisäksi raportointi- ja kehittämistyötä. Keskittymistä vaativaa työtä tehdessäni fokus saattaa hävitä, jos reagoin viestiääniin tai muihin ärsykkeisiin. Poistan itseltäni sovellusten ja puhelinten hälytykset.

Keskittymiseen auttaa myös Pomodoro-tekniikka. Siinä työskennellään 25 minuuttia yhteen tehtävään keskittyen, pidetään viiden minuutin tauko ja jatketaan taas työntekoa. Neljän pomodoron jälkeen pidetään pidempi, 20 minuutin tauko.

Pysähtymisen tärkeys

Asiakastapaamiset vaativat valmistautumista. Niiden jälkeen tarvitsen usein hetken hengähdystauon. Kohtaamistyö on antoisaa, mutta toisaalta kuormittavaa.

Tärkeäksi jaksamista tukeviksi keinoiksi ovat muodostuneet pienet, työtehtävien väliin solutetut lyhyet puolesta minuutista minuuttiin kestävät mikrotauot. Ne voivat olla vaikka hetken ikkunasta ulos katselua tai jaloittelua vesilasia täyttämään.

Meillä kaikilla on varmasti joskus sellaisia hetkiä, jolloin koko maailma tuntuu vaativan samaan aikaan reagointia. Voi olla vaikea hahmottaa, mihin tarttuisi ensimmäisenä.

Tällaisissa tilanteissa saattaa auttaa jo se, että tiputtaa hetkeksi henkiset hanskat kädestä, pysähtyy ja keskittyy vain hengittämiseen. Usein aivot väistämättä tuottavat oikean ratkaisun, ja itse pääsee tärkeimmän ja kiireisimmän tehtävän pariin.

Nykyisessä etätyöarjessa ei kohtaa enää työkavereita kuten aiemmin. Onneksi kuulumisten vaihto onnistuu myös Teams-palavereissa, joissa on usein sijaa myös huumorille ja naurulle. Merkittävänä palautumiseni mahdollistajana pidän myös sitä, että työpaikallani ei edellytetä sitä, että olen tavoitettavissa työajan ulkopuolella.

Entäpä jos arki ei olisikaan lomasta lomaan elämistä, vaan tässä hetkessä elämistä, itsestä ja kaverista huolta pitämistä? Minkälaisia keinoja sinulla on päivittäisestä jaksamisesta huolehtimiseen?

Onko työurasi suunta selkeä vai kaipaatko tulevaisuuden suunnitelmiisi kirkastusta?

Vuosia alalla työskenneltyäni olen huomannut, että yllättävän moni menee työurallaan uravirran mukana. Moni kuvaa ”ajautuneensa” erilaisiin työtehtäviin.

On varsin luonnollista, että joinakin työpäivän aamuina saattaa töihin lähtö tympiä, koska kenties hieman päättömänkin kulkeutumisen vuoksi työstä saattaa puuttua ”se jokin”.

Jotta se kuuluisa työnimu löytyisi uudelleen, arjen muutokseen tarvitaan ratkaisukeskeistä selkeyttämistä: millainen työntekijä oikeasti olen ja mitä aidosti työurallani tavoittelen?

Uravalmentajiemme puoleen kääntyy monenlaisia asiakkaita. Olitpa sitten työelämäsi alussa tai ylimmän johdon kokenut tekijä, ammattilainen voi auttaa sinua näkemään, miltä ammatillinen osaamisesi näyttää ulkopuolisen silmin. Näin pääset kiteyttämään ajatuksiasi parhaiten sopivan urasuunnan valitsemiseksi.

Rohkenen väittää, että usein myös oma näkemys henkilökohtaisesta työmarkkina-arvosta saattaa samentua. Näin etenkin silloin, jos työurasi on ollut pitkä tai olet pysytellyt työurasi ajan hyvin samankaltaisissa tehtävissä.

 

Vaihtoehtona parempi ratkaisu

Haluan muistuttaa, että kenenkään ei tarvitse jäädä epätyydyttävään työhön, vaan lähes aina on vaihtoehtoja. Myös silloin, kun itse ei kokonaistilanteessa pysty niitä näkemään.

Asioihin voi vaikuttaa. Aina on löydettävissä parempia ratkaisuja.

Uravalmentaja on myös oivallinen lisätuki silloin, kun uratavoite on selvillä, mutta oma tahdonvoima, aika tai uskallus eivät meinaa riittää tavoitteen saavuttamiseen.

Uravalmentaja osaa valita asiakkaalle oikeat kanavat ja reitit, joihin kannattaa kohdistaa työnhakua. Ammattilainen tietää tai ainakin selvittää, missä on tällä hetkellä tai tulevaisuudessa parasta kysyntää.

Oman osaamisen tunnistaminen ja brändääminen ovat merkittävä osa oman urastrategian luontia. Ulkopuolinen ammattilainen jäsentelee ja valaisee valmennettavalle lähes aina sellaisiakin taitoja, jotka asiakkaalta itseltään ovat voineet jäädä pimentoon.

Uravalmentaja osaa myös tehdä osaamisen näkyväksi eri sosiaalisen median kanaviin, joista työnhakija on paremmin työnantajien ja headhuntereiden löydettävissä.

Uravalmentaja vs. asunnonvälittäjä

Useimmat meistä käyttävät asuntokaupassa automaattisesti välittäjää, onhan kyseessä yksi elämämme isoimmista hankinnoista.

Vietämme ison osan valveillaoloajastamme töissä, joten ihan yhtä tärkeää kuin löytää hyvä asunnonvälittäjä, on saada rinnalle ammattilainen seuraavan urastepin etsintään.

Anna meidän auttaa sinua parempaan työelämään ja edistämään urasi merkityksellistä jatkoa.

Järjestämme live-valmennusta ympäri Suomea aina Ahvenanmaalta Lappiin saakka. Kaikki valmennukset voidaan toteuttaa luonnollisesti myös verkossa.

Käy tutustumassa palveluihimme uudessa verkkokaupassamme www.katjanoponen.com

Tervetuloa!

Mikä minusta tulee isona? Kysymys tulee ensimmäistä kertaan meille vastaan jo varhain lapsena.

Koululaisena täytetään ystäväkirjoja ja slämäreitä. Viimeistään yläasteella opon luona kysymystä pohditaan kunnolla. Ja aletaan tehdä konkreettisia siirtoja ammatinvalinnan suhteen.

Jo noista hetkistä lähtee oman ammatti-identiteetin muodostuminen. Mikä minä olen? Mikä minusta tulee? Mihin ryhmään kuulun ja mitkä arvot omaksun?

Maailma kuitenkin muuttuu. Ja me siinä mukana. 40-vuotiaana ollaan jo kaukana yläasteen hetkestä, jolloin tehtiin valintoja työelämän suhteen ja suunniteltiin tulevaa.

Olen itse alanvaihtaja, mutta siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut tehdä valinnan itse. Olen puntaroinut arvojani. Ja saanut mennä semmoista työnkuvaa kohti, joka kohtaa paremmin nykyisen, 40-vuotiaan minäkuvani, identiteettini ja arvoni.

Tällöin myös uuden ammatti-identiteetin rakentaminen on ollut helpompaa. Se on ollut omissa käsissäni. Olen saanut itse toimia käsikirjoittajana.

Hyppäämistä tuntemattomaan

Kaikilla näin ei kuitenkaan ole. Monilla vastaan tulee kriisi, sairaus tai muu syy, joka pakottaa kertaheitolla luopumaan kaikesta vanhasta, opitusta ja omaksutusta, turvallisesta, oman näköisestä työstä. Koko ammatti-identiteetti pyyhitään pois.

Muutokseen hyppääminen ei ole koskaan helppoa, tapahtuipa se sitten omasta aloitteesta tai olosuhteiden pakottamana. Se on uusi ja tuntematon maailma, mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämistä, epävarmuutta taloudesta ja muusta pärjäämisestä.

Oli syy ammatinvaihtoon mikä tahansa, työelämän muuttuminen tai päättyminen on ihmiselämän suuri muutos. Joillekin päätös saapuu hiljalleen, toisille äkkirysäyksenä.

Ammatillisen tarinan päättäminen tai muuttaminen on iso henkinen työ. Se on myös taitolaji: miten kaiken osaisikin luoda vahvistamaan koko loppuelämää. Ja siten, että se tukisi koko elämäntarinaa.

Muutos haastaa pysähtymään

Muutos tai kriisi tarjoaa meille mahdollisuuden pysähtyä. Pysähdyksen voiman voi valjastaa omaksi hyödykseen.

Kuka minä olen? Mihin olen menossa ja mihin haluan mennä? Missä näen itseni tulevaisuudessa? Onko kaikki aikaisempi menetetty vai voinko kantaa sen mukanani ja pitää sitä vahvuutena? Onko kriisi keino oppia itsestä uutta ja päästä kohti selkeämpää minäkuvaa?

Ammatillinen itsetuntemus kumpuaa muun muassa historiamme tiedostamisesta ja meille tärkeiden asioiden tunnistamisesta. Tieto auttaa meitä rakentamaan identiteettiämme tietoisesti toivomaamme suuntaan.

Olennaista on myös löytää kysymyksiä, jotka vievät meitä eteenpäin. Etsivä mieli löytää vastauksia, ja vierivä kivi ei sammaloidu. Millaisen tarinan sinä haluat itsestäsi kirjoittaa?

Olen Sanna Suorsa ja toimin uravalmentajana Päijät-Hämeen alueella.

Pyrin työssäni luomaan uskoa siihen, että meillä on valta määritellä kokemuksiamme itsellemme rakentavalla tavalla ja lisätä luottamusta siihen, että myös haasteiden ja epäonnistumisien kautta voi rakentua vahva ammatillinen tarina.

“Haluan tarjota asiakkailleni rohkaisevaa vuorovaikutusta ja herätellä heitä maalaamaan oman elämänsä tienviitat.”

Liikunnasta on tullut harrastus, joka kilpailee ihmisten ajasta tasavertaisena muiden harrastusten kanssa. Niin se ei saa olla, sillä ihminen on luotu liikkumaan ja liikunnan vaikutus meidän hyvinvointiin on kiistaton. Siksi liikunnan pitäisi olla elimellinen osa meidän arkea, kuten syömisen ja lepäämisen.

Kuva ©Katja Kemppainen

Some täyttyy lomakuvista ja iloisista lomapostauksista. Ihana kesäloma on viimein täällä, mutta millainen on työnhakijan kesäloma? Vai onko sellaiseen mahdollisuutta ollenkaan?

Pohdimme usein asiakkaidemme kanssa työnhakijan lomailuun liittyviä asioita. Moni työnhakija kokee vaikeaksi jäädä lomalle, jos loman jälkeen ei ole työpaikkaa, johon palata.

Lisäksi monella työnhakijalla kolkuttaa takaraivossa ajatus, että jos en juuri nyt ole työnhakuvalmiudessa, meneekö joku loistava mahdollisuus ohi.

Työnhakijat kokevat huonoa omaatuntoa myös siitä, että eivät ole aktiivisesti tekemässä jotain oman työllistymisensä eteen, vaikka todellisuudessa myös moni päätöksentekijä lomailee myös.

Lomalle jäämisen haasteena on se, että työnhaku on monesti ahdistavaa jo siitä syystä, että jokaisen työnhakijan tulevaisuus on hyvin epävarmaa. Lisäksi he pohtivat, miten vastata rekrytoijille, jos esimerkiksi haastattelukutsu tulee nopealla varoitusajalla ja työnhakija sattuu juuri tuolloin olemaan reissussa.

Videohaastattelu vaikka etelänavalta

Huolta ei kannata kuitenkaan kantaa, sillä nykyisin videoneuvottelu on varteenotettava vaihtoehto kasvokkain tapahtuvalle haastattelulle. Ja sen voi onneksi toteuttaa vaikka etelänavalta, jos sattuu siellä olemaan.

Usein on myös mahdollista neuvotella haastatteluajankohdasta, jos rekrytoinnin suhteen ei ole kovin tiukka aikataulu.

Työnhakijat yllättyvät usein siitä, ”kuinka työnhaku käy työstä”. Ja niinhän se on, kun työnhakuasiakirjoja tulee muokata jokaiseen haettavaan paikkaan, selvittää yrityksen taustoja ja miettiä, miten oma osaaminen sopii kyseiseen positioon.

Tämän vuoksi onkin hyvä ajatus pitää myös työnhausta hieman lomaa kesän helteisimpinä päivinä.

Työnhakijan kannattaa laatia suunnitelma kesäajan työnhaulle, jotta myös leppoisat lomapäivät onnistuisivat työnhaun lomassa.

Tässä muutamia vinkkejä loma-ajan työnhaulle:

  1. Laadi työnhakuasiakirjat valmiiksi ja mahdollisimman helposti muokattavaan muotoon.
  2. Laadi työpaikkavahti työnhakusivustoille ja LinkedIniin.
  3. Suunnittele aikataulusi niin, että käytät vaikka yhtenä päivänä viikosta aikaa työnhakuun ja muuten lomailet.
  4. Varmista, että sinulla on reissussa mahdollisuudet videoneuvotteluun, esimerkiksi puhelimen kautta.
  5. Ja ei muuta kuin hellehattu päähän ja laiturin nokkaan!

Osaamisen tunnistamiseen on hyvä käyttää muiden apua ja vinkkejä hyödyksi. Vlogissa mietitään osaamisen tunnistamista eri näkökulmista, käy kurkkaamassa mitä voit tehdä ja mistä kannattaa lähteä liikkeelle

Oletko kuullut, että ihmismieltä on verrattu jäävuoreen? Klassisessa vertauskuvassa meren pinnan yläpuolella oleva vuorenhuippu kuvastaa tietoista mieltä. Ja pinnan alapuolelle jäävä järkäle tiedostamatonta, alitajuntaista mieltä.

Harvoin tulee pohdittua, että vain 20 prosenttia ajatuksistamme on tietoisessa mielessä. Puhumattakaan siitä, että jopa 80 prosenttia mietteistämme on piilossa alitajunnan syövereissä.

Vieläkin kiinnostavamman tästä mielen pelistä tekee se, että ihmisellä on arvioitu syntyvän 70-80 000 ajatusta päivässä! Valitsemme itse niistä jokaisen, tiedostamatta tai tietoisesti.

Suurin osa ihmisistä kulkee lähes koko elämänsä mielen autopilotilla, kuten se kuuluisa laput silmillä kaahaava ravihevonen. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, ainakaan niin kauan kuin elämä ravaa mukavasti eteenpäin.

Usein elo kuitenkin heittää radalle kapuloita, jolloin oman mielen maisemiin on jopa suositeltavaa matkustaa.

Muutosvalmentajan työssäni yksi tärkeimpiä asioita on saada valmennettava oivaltamaan, että tietoinen ajattelu on vahvin muutostyökalu. Usein etenkin ns. epätoivotun muutostilanteen keskellä ihminen lähtee automaattisesti hakemaan ratkaisua itsensä ulkopuolelta sen sijaan, että porautuisi ajatteluunsa.

Jokainen yksilö reagoi muutokseen omalla tavallaan. Siihen vaikuttavat senhetkisten voimavarojen lisäksi myös menneisyyden muistikuvat, jotka elävät mielessä. Ne saattavat olla syvälle haudattuina, mutta nostavat päätään muutoksen ”pakottamina”.

Valmennustapaamisissa mielen kennoista nousee lähes poikkeuksetta yksi asia ylitse muiden: uskomukset.

Meillä ihmisillä on sekä eteenpäin vieviä että rajoittavia uskomuksia. Yhteistä niille on se, että vaikka ne ovat vain uskomuksia, ne toteuttavat itse itseään. Hyvässä ja pahassa.

Hyvin yleinen uskomus kuuluu: ”Minä en ole riittävä.” Jokainen voi vain (mieli)kuvitella, mitä tällainen ajatus saa aikaan ihmisen minäkuvalle ja itsetunnolle. Ja miten se vaikuttaa hänen valintoihinsa ja toimintaansa.

Mentaalivalmentajan keskeinen tehtävä on auttaa asiakasta avaamaan pinnan alla olevaa jäävuoren ydintä. Siellä asustavat rajoittavat uskomukset, pelot, syyllisyydet ja häpeä.

Merenpohjaan saakka ulottuva alitajunta on kuin aarrearkku. Siellä olevien pelkojen kohtaaminen turvallisessa ympäristössä on usein asiakkaan elämää suuresti helpottava ja jopa mullistava tapahtuma.

Alitajunnassa asustaa myös piilossa oleva potentiaali, jonka olemassaolosta ihminen ei välttämättä edes tiedä. Siellä elävät myös viisaus ja luovuus, joita voi houkutella esiin elämää rikastuttamaan.

Ratkaisukeskeisen valmennusmenetelmän motto kuuluu: ”Ihminen itse tietää ratkaisun ongelmiinsa. Hän ei vain tiedä tietävänsä.” Kun koutsattavan oma ”lamppu” syttyy, hän oivaltaa olevansa oman elämänsä paras asiantuntija. Tällöin tapahtuu muutos.

Ei siis liene aforismihöpinää väittää, että olemme sitä, mitä ajattelemme. Suosittelen jokaiselle ryhtymistä oman jäävuoren valloitukseen. Ja miksei vähän jopa sen sulattamiseen. Vaikka jo tänään.

Onnellista kesämieltä kaikille!

Helppo harjoitus laiturin nokkaan (tai ulapalle):
1. Heittäydy luovaan joutilaisuuteen. Se on lempeä tapa saada yhteys alitajuntaan ja opetella tietoista ajattelua.
2. Vietä aikaa itsesi kanssa. Kuuntele ihmishälyn sijaan vaikkapa kuikan huutoa tai laineiden liplatusta.
3. Nuku mahdollisimman paljon. Unet ovat suoria viestejä alitajunnaltasi sinulle.

Hieman kärjistetyn esimerkin kautta on tarkoitus herättää jokaista (esimerkistä huolimatta) miestä ja naista pohtimaan omia ruokailutottumuksia ja syömisen aikatauluttamista.

Elämme monilla työpaikoilla nyt aikaa, jolloin kevään kehityskeskustelut on pidetty, alkuvuosi on laitettu pulkkaan ja kesäloma kolkuttelee yhden jos toisenkin etätyöhuoneen ovella.

Pian on aika kerätä pillit pussiin myös omalta työpöydältäni ja lähteä kohti ahon laitaa. Tässä kohtaa on hyvä hetki tehdä inventaariota esimiestyöstä ja vastata itsereflektiokysymyksiin välitilinpäätöksen hengessä.

Olenko tehnyt oikeita asioita?

Tähän kysymykseen vastaaminen on ollut tänä keväänä aiempia vuosia selkeämpää, koska olemme yrityksenä valinneet teemaksi työhyvinvoinnin.

Esimiehenä on ollut tärkeää pitää huolta siitä, että kaikista tärkein voimavaramme eli tiimiläiset kykenevät parhaalla mahdollisella tavalla tekemään työtään, kokevat tekemänsä työn merkitykselliseksi ja saavat työhönsä tarvitsemansa tuen esimieheltä.

Alkuvuodesta toteutetun työhyvinvointikyselyn, kevättalven aikana esimiesvarteissa saadun palautteen, loppukevään työnohjausarvioinnin yhteydessä ja alkukesän aikana pidettyjen kehityskeskustelujen perusteella sanoisin: olen pystynyt omista esimiehenä olemisen epäideaalisuuksistani huolimatta tekemään osaltani ihan kiitettävän paljon oikeita asioita tiimiläisten työhyvinvoinnin täyttymiseksi.

Työhyvinvoinnin mahdollistajana on ollut myös yrityksemme tarjoamat keinot pitää huolta hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä työntekijöiden oma vastuu työn tekemisen tavoista ja työn mielekkyyden toteutumisessa.

Rasti ruutuun ja eteenpäin!

Olenko tehnyt asioita oikein?

Kysymys haastaa katsomaan peiliin, pohtimaan omaa tapaani toteuttaa esimiestehtäviä ja arvioimaan työrooliani suhteessa tekemiini valintoihin.

Haastavaksi esimiestyön arvioinnin tekee se, että tehtäviä määritellään hyvin eri tavoin riippuen siitä, katsotaanko esimiehenä toimimista työlainsäädännön, työhyvinvoinnin, työturvallisuuden, työterveyden, työsuojelun, työpaikan sisäisten käytäntöjen tai jonkin muun esimiestyön arviointikriteerin mukaan.

Oikein toimimisen arviointikohteiden määrä tuntuu mittavalta, joten joudun luottamaan siihen mitä tiimissäni näen, koen ja kuulen.

Teen yleisarvion sen perusteella, että kevään aikana ei ongelmia esimiestyössä ole ilmennyt. Tunnistan toki esimiehenä kehittymiskohteita, mutta ne liittyvät pikemminkin siihen, miten toimin tietyissä tilanteissa kuin siihen, mitä minulta odotetaan esimiestyön vastuun kantamisen ja velvollisuuksien hoitamisen näkökulmasta.

Onnistuvasta esimiestyöstä on kiittäminen myös omaa esimiestäni ja esimieskollegojani, joiden kanssa yhteisiä linjauksia ja toiminnan kehittämistä tehdään paitsi jokaisen esimiehen oman tiimin, niin myös koko työyhteisön hyväksi. Laitan rastin ruutuun tähänkin kohtaan.

Olenko saavuttanut toivottuja tuloksia?

Tavoitteisiin ja tulokseen tähtäävänä tiimiesimiehenä tiedostan kivuliaan hyvin sen, että joukkueemme euromääräinen tuloksenteko on jäänyt koronakevään vuoksi takamatkalle. Tuloslaskelma saa hien pintaan ja virittää syksylle melkoisia odotuksia.

Onneksi olemme valmistautuneet kohtaamaan tulevan ja käyttäneet kevätkaudella aikaa myös sellaisten toimien tekemiseen, jotka pohjustavat parempaa ja ehkä kiireistäkin syksyä.

Tilinpäätöksistä olen oppinut, että tuloslaskelman lisäksi on tärkeä ymmärtää myös taseen merkitys. Tästä näkökulmasta arvioituna olemme onnistuneet paremmin kuin mitä kevään tuloslaskelma antaa ymmärtää.

Eittämättä kevätkausi on ollut haastava, mutta huonomminkin olisi voinut mennä. Laitan tähänkin ruutuun rastin. Ja annan itselleni luvan kääntää katseen kohti kesälomaa.

Huh huh, mikä kevät on takana. Kukaan meistä ei olisi uskonut vielä tammikuussa, mitä kaikkea onkaan tulossa.

Meidän yrityksessämme vuosi lähti käyntiin aivan ennätysmäisesti, odotettiin kaikkien aikojen vuotta. Ja sitten BANG: korona iski ja kaikki toiminnot seis.

Kaikki meidän työntekijämme, jotka pystyivät, siirtyivät etätöihin. Onneksi suurin osa työstämme on mahdollista toteuttaa etänä.

Kyllä se silti vähän yrittäjää huimasi, kun ihan kaikki sisällä olleet tarjouspyynnöt pistettiin hetkeksi jäihin. Myös meillä vietettiin tovi aika erikoisia aikoja ihmetellen maailman menoa ja kauppojen tyhjiä hyllyjä.

Toukokuussa liiketoiminta alkoi sitten selvästi vilkastua, ja nyt on saatu iloita tarjouspyynnöistä tai uusista kaupoista lähes päivittäin.

Kesä tuli ja elämä jatkuu, vaikkakin hieman eri tavalla kuin mihin oli totuttu. Ei myöskään voi tietää, koronavirus on saattanut tulla yhteiskuntaamme jäädäkseen. Meidän pitää vain tulla toimeen ja elää sen kanssa.

Meidän kaikkien käytöstavat muuttuivat, ja asioita oli pakko nähdä yhtäkkiä eri näkökulmista. Ei haaskata käsissämme olevaa kriisiä, tämä oppi tuo varmasti tulevaisuudessakin mukanaan uusia mahdollisuuksia.

Yrittäjän polttoainetta

Olen puhunut kyllästymiseen saakka epävarmuudesta yrittäjän polttoaineena. Samalla kun maailmantaloudessa raakaöljyn hinta putosi miinusmerkkiseksi, on ihan tässä kotimaan yrittäjälläkin viime aikoina riittänyt tuota epävarmuuden polttoainetta omiksi tarpeiksi.

Kaikesta huolimatta haluan edelleenkin nähdä epävarmuudessa hyvää, sillä se ajaa meitä kaikkia miettimään liikeideoita uudelleen, parantamaan palveluja ja mahdollistamaan uusia työskentelytapoja.

Olen pitänyt meitä hyvinkin nykyaikaisena digitaalisuuteen vihkiytyneenä yrityksenä. Myös meillä otettiin koronan ansiosta taatusti ainakin digikolmiloikka.

Uskon, että etätapaamiset ovat tulleet jäädäkseen. Onhan se pirun tehokasta omalta Espoon työpisteeltään käydä vaikka pikaisesti myyntikäynnillä Oulussa.

700 miljoonan euron säästöt

Olen ollut aina käsidesin ja saippuan suurkuluttaja, joten otin aika innolla vastaan meidän kaikkien parantuneen käsihygienian. Jos jaksamme jatkossakin pestä ahkerasti käsiämme, tulee sillä olemaan yllättävä positiivinen vaikutus.

Tein vähän laskelmia. Jos pelkästään kausi-influenssan aiheuttamien sairauspoissaolojen määrä vähenisi hitusen, vaikutukset olisivat yhteiskunnan kannalta huomattavia.

Meillä on reilu pari miljoonaa palkansaajaa, ja jos tämän myötä ollaan vaikka yksikin päivä vähemmän pois töistä kausiflunssan vuoksi, tekee se karkeallakin laskukaavalla säästöä yli 700 miljoonaa euroa vuodessa.

Se on yhteiskunnallisesti käsittämättömän suuri summa. Tosin ei pidä unohtaa, että jokaisessa pienessäkin yrityksessä sairauspoissaolojen väheneminen voi olla taloudellisesti todella merkittävää.

Jatketaan elämää, ei anneta koronapelolle valtaa. Pelko kapeuttaa ajatuksia ja jarruttaa elämämme ihan liian monella eri tavalla.

Maailmassa luodaan juuri nyt paljon uutta, ja meillä kaikilla on opittavaa uusista hyvistä toimintavoista.

Näiden sanojen myötä toivotan teille kaikille rohkeutta ja aurinkoista tulevaa kesää!