Mieli on mahtava kirjoituskone. Meistä jokainen kertoo tarinaansa perustuen siihen, millaisia ajatuksia meillä on itsestämme ja muista. Jos oma tarina ei enää tunnu hyvältä, siihen ei ole pakko jäädä.

Tutkimusten mukaan mielessämme syntyy päivittäin jopa 60 00–70 000 ajatusta. Se kuulostaa hurjalta määrältä, mutta mieli on vikkelä kaveri tehtailemaan ajatuksia. Tiesitkö, että niistä jopa 80 prosenttia on luonnostaan negatiivisia?

Onneksi asialle voi tehdä jotakin. Harva tulee ajatelleeksi, että joka tapauksessa valitsemme jokaisen ajatuksemme, olimmepa siitä tietoisia tai emme. Miksi emme siis valitsisi rajoittavien ja negatiivisten ajatusten sijaan eteenpäin vieviä, itseämme paremmin palvelevia ajatuksia?

Suhtautumisemme asioihin rakentuu pitkälti uskomusten, ajatusten ja asenteiden varaan. Ne kaikki syntyvät elämän eri vaiheissa, erilaisten kokemusten kautta. Ihmismieli on eräänlainen tarinakirjasto, johon tarinan jokainen luku on tallennettu.

Asiakastyössäni olen kohdannut usein ihmisiä, jotka ovat jääneet vanhojen tarinoidensa vangiksi. Koska me kaikki kerromme itsestämme tarinaa, on luonnollista, että tulemme osaksi sitä. Mikäli tarina on kuitenkin itselle kovin raskassoutuinen, sen tarkastelu uudesta näkökulmasta voi olla suunnaton helpotus.

Eräs asiakkaani sai mielikuvaharjoittelun avulla suurenmoisen oivalluksen, joka tulee todennäköisesti muuttamaan hänen tarinansa. Kun ihminen aidosti sisäistää, että kaikki tapahtuu ensin mielessä, hänen elämänsä ei ole koskaan enää samaa.

Asiakas istui rentoutusharjoituksen yhteydessä mielikuvamatkalla leffateatterissa ja katsoi elämäänsä lapsuudesta tähän hetkeen saakka. Sitten hän siirtyi katsomaan toiselta valkokankaalta, millaista elokuvaa hän haluaisi katsella tulevaisuudessa.

Asiakkaalle itselleenkin täytenä yllätyksenä tuli se, että hän uskalsi ja halusi elämänsä ensimmäistä kertaa nähdä vaikean lapsuutensa takana myös positiivisia asioita. Hän koki löytäneensä kadonneen itsensä, jota hänellä oli ollut pitkään ikävä. Se oli koskettava hetki meille molemmille.

Vahvistimme hänen kokemustaan kuvakorttityöskentelyllä, jonka avulla hän sai tehdä näkyväksi elämänkaarensa. Hän onnistui kortti kortilta rakentamaan lapsuudestaan toisenlaisen kuvan ja visualisoimaan, millainen tuo kuva on tulevaisuudessa. Aistin asiakkaassa suunnatonta helpotusta ja toivoa. Hän totesikin, että ei olisi ikinä uskonut, että näin iso muutos on hänen kohdallaan mahdollista.

Jokainen päivä voi olla mahdollisuus kertoa itsestä uutta tarinaa. Tarinankerronta vaatii kuitenkin mielen treenaamista. Harjoittamaton mieli on kuin villivarsa tai apinalauma, mutta sitä voi rauhoittaa ja selkeyttää esimerkiksi näiden kolmen helpon harjoituksen avulla.

1. MINUN PÄIVÄNI
Ota itsellesi heti aamusta oma hetki. Sen ei tarvitse olla kovin pitkä, viisi minuuttiakin riittää mainiosti.
Varmista, että sinulla on omaa tilaa, jossa voit häiriöittä keskittyä itseesi, omaan mieleesi.
Istu rauhassa tuolissa ja sulje silmäsi. Hengittele rauhallisesti sisään ja ulos ja anna itsellesi lupa rentoutua.
Kun olet rentoutuneessa tilassa, luo mielessäsi itsellesi päivä, jonka toivot kokevasi. Tärkeää ei ole niinkään, mitä päiväsi aikana tapahtuu, vaan se, millaisessa mielentilassa olet. Ja miten koet päivän tapahtumat.

2. KÄSI SYDÄMELLE
Voit saada myös keskellä arjen kiireitä yhteyden itseesi. Se löytyy sydämestäsi. Tai jos ajatus sydämestä tuntuu liian hörhelöltä, voit ajatella, että yhteys itseesi löytyy tyynestä mielestäsi.
Ota päivän aikana lyhyt hetki itsellesi. Sinun ei tarvitse välttämättä mennä mihinkään hiljaiseen tilaan tätä varten. Riittää, että avaat mielesi.
Laita oikea kämmenesi konkreettisesti sydämesi päälle (tai kuvainnollisesti tyyntyneen mielen päälle) ja hengitä pari kertaa sisään ja ulos.
Sano sitten hiljaa mielessäsi itsellesi: Kaikki sujuu helposti ja vaivatta. Olen läsnä itsessäni. Olen arvokas ja ansaitsen hyvän elämän.
Tämä lyhyt harjoitus riittää palauttamaan mielesi rauhan ja ilon tilaan. Voit halutessasi treenata tätä useamminkin päivän mittaan.

3. KIITOS, KIITOS, KIITOS
Ota itsellesi aikaa illalla ennen nukkumaanmenoa. Varmista, että sinulla on omaa tilaa ja voit keskittyä itseesi, omaan mieleesi.
Hanki itsellesi pieni muistikirja tai lehtiö. Se on kiitollisuuspäiväkirjasi.
Hiljennä mielesi ja sulje hetkeksi silmäsi. Keskity itseesi ja kiitä itseäsi kuluneesta päivästä.
Avaa sitten silmäsi ja kirjaa intuitiivisesti ylös kaikki asiat, joista voit olla juuri nyt kiitollinen. Anna kaiken tulla pakottamatta. Tärkeintä on, että huomaat, miten paljon elämässäsi on asioita, jotka ovat hyvin ja joista voit olla kiitollinen.

Muista, että kiitollisuus lisää aina elämääsi asioita, joista voit olla kiitollinen.

Antoisia hetkiä oman tarinasi äärellä!
P.S. Olen saanut asiakkaaltani luvan jakaa nimettömänä hänen kokemuksensa.

Työnantajan ja lähijohtajan vastuullisuus punnitaan haastavissa tilanteissa.

Itsekin vuosia lähijohtajan työtä tehneenä tiedän, että palkitsevinta on se, kun työntekijä onnistuu omassa työssään. Tämän tukemistahan lähijohtajan työ pitkälti on. Olemme kuitenkin haavoittuvia ihmisiä, ja kaikki eivät voi aina onnistua.

Taustalla voi olla useita syitä. Haastavimpia niistä ovat mielestäni työntekijän henkilökohtaisen elämän haasteet, kuten terveyshaasteet tai motivaatiovaje. Syy voi olla myös työyhteisön sisäinen ristiriita. Pahin seuraus tästä voi olla irtisanomistilanne, joka on haastava paikka kummallekin osapuolelle.

Näiden tilanteiden hoitamisessa punnitaan yrityksen oikea vastuullisuus. Lähijohtajan aidon kiinnostuksen, kuuntelun ja tarvittaessa jatko-ohjauksen avulla on mahdollista selvitä vaikeistakin tilanteista.

Sanotaan, että yrityksen asiakaspalvelun laadusta kertoo eniten se, miten yritys hoitaa reklamaatiot. Työpaikan sisällä edellä mainittujen tilanteiden hoito kertoo mielestäni saman asian työsuhteiden laadusta.

Hankalissa tilanteissa ensimmäinen apu lähijohtajalle löytyy usein yrityksen henkilöstöhallinnosta. Osa HR:n ammattitaitoa on tehdä tarvittaessa jatko-ohjaus. Sen vuoksi on tärkeää, että yrityksellä on laadukkaat ja strategiset kumppanit niin työterveyshuollon, työeläkevakuutuksen, työhyvinvoinnin kuin työkykyjohtamisenkin palveluihin.

Ihminen ihmiselle

Yhteistyön tavoitteet ja toimialan tuntemus etenkin alan riskien ja haasteiden osalta tulee olla päivänselviä. Yhteistyötä pitää mitata ja tarkastella säännöllisesti ja toimintaa kehittää.
Tapaan työssäni paljon eri yritysten edustajia. Kun keskustelemme aiemmin mainittujen kumppaneiden yhteistyöstä, kuulen usein, että ”no kun me nyt emme ole tämän isompi yritys, niin näitä haasteita yhteistyössä on edelleen”.

Kyllä yhteistyökumppaneilta voi ja pitää vaatia laadukasta palvelua asiakasyrityksen koosta riippumatta. Tämä vaatii tietysti rohkeutta ja yrityksen tuen.
Itse henkilökohtaisesti en arvota asiakkuutta eurojen perusteella, vaan olen kohtaamisissa ihminen ihmiselle. Pyrin vastaamaan aina mahdollisimman laadukkaalla palvelulla. Tämä on myöskin yrityksemme tapa toimia.

Työntekijän henkilökohtaisen elämän haasteet tai vähentynyt motivaatio aiheuttavat lähijohtajille usein päänvaivaa. Kun työterveyshuollon ja työeläkevakuutuksen keinot on käytetty tai jos esimerkiksi työeläkekuntoutukseen ei ole oikeutta, asioista tulee päänvaiva myös HR:lle.

Kuten ihmissuhteissa, myös työsuhteissa on vain tilanteita, joissa työnantaja ja työntekijä eivät ole toisilleen oikeita kumppaneita. Taustalla ei tarvitse olla sen dramaattisempaa syytä kuin se, että vuosien saatossa työntekijän arvomaailma tai unelmat ovat muuttuneet.

Työntekijältä saattaa puuttua rohkeutta hypätä tuntemattomaan tai yksikertaisesti taloudelliset syyt estävät lähtemästä. Toisaalta työnantajalla ei ole myöskään pätevää syytä irtisanoa työntekijää. Tällöin oikea ratkaisu voi olla ulkopuolinen näkemys ja keskustelumahdollisuuden tarjoaminen työntekijälle.

Väärinkäytökset julki

Työyhteisön sisäiset ristiriidat ovat myös hyvin tyypillisiä haasteita. Yli 15 vuoden lähijohtajan kokemuksella olenkin todennut, että aina, jos työyhteisössä on enemmän kuin yksi työntekijä, ristiriitoja voi syntyä. Se on täysin normaalia. Vaikka ennaltaehkäisy on mahdollista, jälleen tärkeämpää on se, miten ristiriitoihin reagoidaan kuin se, että syntyykö niitä. Tilanteissa hyssyttely ei ole hyvä asia.

Nykyinen työturvallisuuslaki (23.8.2002/738, 5. luku 28§) sanoo, että työnantajan tulee ryhtyä toimiin epäkohdan poistamiseksi, kun tilanne tulee työnantajan tietoon. Siis heti, kun asia tulee työnantajan tietoon. Tämä saattaa tulla joillekin yllätyksenä.

Jatkossa tätä säädellään isoimmissa yrityksissä myös EU:n syyskuussa 2019 asettamalla ns. Whistleblower-direktiivillä. Se velvoittaa kaikkia 50 tai enemmän työntekijää työllistäviä yrityksiä järjestämään ilmiantokanavan epäiltyjen väärinkäytösten selvittämiseksi.

On tärkeää ja varsin mahdollista hoitaa tällaiset ristiriitatilanteet laadukkaasti. Kärjistyneimmissä tilanteissa ulkopuolinen selvityshenkilö tai jopa sovittelija voi olla tarpeen. Näin saadaan aikaan mahdollisimman objektiivinen ja ulkopuolinen näkemys usein vahvojakin tunteita herättävästä tilanteesta. Meillä on tarjolla tähän räätälöity Selvityspalvelu.

Oikein lempeää ja vastuullista alkanutta syksyä jokaiselle!

Irtisanomistilanne on aina vaikea paikka sekä irtisanottavalle irtisanovalle että lähijohtajalle.

Vastuullinen työnantaja tarjoaa tuen irtisanottavalle, kuin myös lähijohtajalle. Tuki antaa lähijohtajalle mahdollisuuden purkaa tilanteen aiheuttamia tunteita, mutta myös tarvittaessa ohjaa, että prosessi sujuu oikein ja mahdollisimman hyvin.

Meiltä avun saaminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Olethan yhteydessä, jos yllä olevat asiat mietityttävät. Olemme tavoittettavissa chatissa (www.katjanoponen.fi), WhatsAppissa, sähköpostilla tai puhelimitse. Lopuksi haluan vielä todeta, että avun pyytäminen on mielestäni oikeaa vahvuutta, ei yksin selviäminen.

Olen Noora Kekki, asiakkuuspäällikkö ja uravalmentaja.

Olen idearikas ja toimelias kehittäjäsielu ja uskon positiivisuuden voimaan. Uskon myös, että jokaisella on sisällään voimaa ja kykyjä, joista hän ei ole tietoinen. Luotettavassa ja positiivisen kannustavassa ilmapiirissä nämä ominaisuudet on mahdollista löytää ja valjastaa käyttöön.

”Kukaan ei tiedä, mihin pystyy ennen kuin on yrittänyt.” – Publilius Syrus

Vatvotko mielessäsi mennyttä tai murehditko tulevaa? Mitä jos ottaisitkin ajatuksen voimasi käyttöön ja vaikuttaisit itse siihen, millaista huomista luot? Toimitusjohtaja Katja Noponen muistuttaa siitä, miten tärkeää on keskittyä märehtimisen ja valittamisen sijaan positiiviseen ja hyvään. Valinta on sinun.

Miten haluat käyttää aikaasi itsellesi tärkeisiin asioihin? Oletko oppinut tunnistamaan oman hyvinvointisi osa-alueet? Tutustu vlogimme aiheisiin, jotka lisäävät itsetuntemustasi.

Mikä tekee työnantajasta houkuttelevan? Omakohtaisiin kokemuksiini perustuen vastaus on helppo: toimiva työyhteisö.

Kun työtoverit ovat osaavia, fiksuja ja avuliaita, työ sujuu. Siitä onkin tullut monille meistä ensiarvoisen tärkeä asia tässä tehokkaassa, dynaamisessa, alati muuttuvassa maailmassamme.

Haluamme tehdä työmme hyvin ja luottaa siihen, että niin tekee toinenkin. Työnantaja pitää huolen siitä, että työ ylipäätään voi sujua, jotta meillä on mahdollisuus onnistua. Yhteisöllisyyttä arvostetaan.

Inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden voimaa

Meidän odotetaan olevan nopeasti ketteriä ja harkitsevasti hallittuja yhdessä paketissa. Itse arvostan kovasti myös tiettyä tärkeilemättömyyttä, jota yhteisöstämme olen ensimetreistä lähtien tavoittanut.

Välittömyys vaikuttaa suotuisasti ilmapiiriin ja hyvässä ilmapiirissä tuottavuus ja luovuus kasvaa. Inhimillisyydessä edustamme edelläkävijöitä, kun koko liiketoimintamme ja tuotteemme inhimillisyydelle lähtökohtaisesti perustuu.

Rekrytoinneista asti inhimillinen tekijä on tärkeä, kun ihmisten kohtaamisen taitoa, heidän erittäin vaativissa tilanteissaan, tarvitaan. Inhimillisyydestä on tullut työyhteisöjen supervoima, viimeinkin.
Taitavat, osaavat tiimityöntekijät haluavat kehittää niin itseään kuin yhteisöään.

Inhimillisessä työpaikassa pidetään toisista huolta. Kehitetään työtä ja opitaan yhdessä. Osataanpa purnatakin yhdessä, kun sille on aikansa ja paikkansa. Purnaaminen on tärkeää, ja sen salliminen työyhteisöissä vieläkin tärkeämpää. Purnaaminen, jota joku valittamiseksikin kutsuu, vie asioita eteenpäin. Parhaimmillaan purnaaminen puhdistaa ja tuo puhtia.

Jokainen työnantaja hyötyy oikeudenmukaisuudesta. Se on taitoa vaativa laji, ja sen kehittämiseen houkutteleva työnantaja osallistaa asiantuntijansa, oman henkilöstönsä. Oikeudenmukaisuutta sivuaa yhdenvertaisuus, jolla tässä yhteydessä tarkoitan oman paikan löytymistä ja sen löytymisen tukemista organisaatiossa. Autonomia on perustarpeemme, siihen läheisesti liittyen vapauden ja vastuun suloinen liitto.

Houkutteleva työnantaja huomioi työntekijöidensä palkitsemisen monella tasolla; yksilöllisesti ja tiimitasoisesti. Palkitsemisessa huomioidaan koulutus, kokemus ja näytöt. Tulostavoitteet pohditaan huolellisesti, jotta palkitseminen ohjaisi työtämme oikeaan suuntaan. Palkitsemista, ja sen vieruskaveria huomioimista, tapahtuu jokapäiväisessä työarjessa ja sitä tehdään myös pitkällä tähtäimellä. Nykyaikaiset edut päivitetään yksilöllisiksi. Palkitsemisen läpinäkyvyys on luonnollisesti tätä päivää.

Vastuiden kasvaessa palkitsemista muutetaan vastuun kasvamisen myötä. Palkitseminen liikkuu suuntaan, jossa saavutetut tulokset ratkaisevat ja aikaperusteinen sitoutuminen vähenee. Palkitsemisessa säilytetään objektiivisuuden lisäksi subjektiivisuuden elementti, koska onnistumiset on syytä havaita, etenkin 2020-luvulla.

Kohtuullisuutta ja rohkeutta

Kohtuullinen työnantaja huomioi meidät kokonaisuuksina. Eri elämänvaiheet ja -tilanteet tunnistetaan ja niissä tuetaan. Etätyömahdollisuus ja joustavat työajat ovat asiantuntijatyössä melko perussettiä, vaikka arvostankin suuresti etulinjassa lähityötään tekeviä ammattikuntia.

Kohtuulliset työntekijät ja kohtuullinen työpanos nousee arvossaan, koska kohtuullisuudella pärjätään pidemmälle. Kohtuullinen työntekijä on taitava työntekijä. Tästä aiheesta on kirjoittanut asiantuntevasti muun muassa professori Juha T. Hakala.

Rohkea työnantaja on itsensä tunteva. Henkilötasolla itsetuntemuksesta ja itsensä johtamisesta puhutaan väsymiseen saakka. Organisaation itsetuntemus tekee työnantajasta luotettavan. Rohkea työnantaja tunnustaa kehityskaarensa vaiheen, hankkii tarvitsemaansa osaamista ja pitää huolta osaamisesta, joka organisaatiossa jo on.

Rohkea työnantaja on myös alansa edelläkävijä. Hän kulkee omaa organisaatiopolkuaan tuijottamatta liikaa sitä, mitä muut tekevät, toki tietoisena toistenkin touhuista. Rohkeuteen kuuluu riskinottamisen kyky, jota kukin ottaa oman kantokykynsä mukaisesti. Rohkea työnantaja houkuttelee rohkeita, kyvykkyytensä tunnistavia työntekijöitä.

Viisautta ja lujuutta

Viisaus ilmenee kykynä tehdä työstä eettistä, stressiä vähentävää. Työpaikalla ei pidä joutua, eikä missään tapauksessa yksinään, pohtimaan vaikkapa myydyn tuotteen ekologista kestävyyttä, laskutusperustetta asiakkaan suuntaan tai tehtävämme tarpeellisuutta tässä ajassa.

Eettinen stressi uuvuttaa. Nykyaikainen työnantaja järjestää stressin vähentämiseksi työterveytensä tai muiden asiantuntevien tahojen, kuten mentoroinnin, työnohjauksen, coachingin ja/tai tiimipalavereiden, kautta mahdollisuuden kuormittavien tilanteiden purkamiseen sekä ryhmämuotoisesti että yksilötasolla.

Henkisyyttä pidetään yhtenä kuudesta hyveestä, ja se trendaa vahvasti tässä ajassa.

Muunnan sanan lujuudeksi, koska toisten ihmisten elämänvaiheissa rinnalla kulkeminen, ihmissuhdetyö ylipäätään, vaatii lujuutta ja vahvaa oikeudentajua. Se vaatii valmentajan lujuutta ja yhteisöllisen tuen eli työyhteisön lujuutta. Valmentajan työssä ei pelkällä analyyttisyydellä kovin pitkälle pötkitä.

Kenties tämä joku ulottuvuus, jota valmentajuudelle – ja houkuttelevalle työnantajalle 2020-luvulla– haen, on kooste oikeudenmukaisuuden, rohkeuden, kohtuuden, inhimillisyyden ja viisauden hyveistä, joista muodostuu 2020-luvun työnantajan lujuus.

Sen avulla työnantaja kykenee kurkottamaan pidemmälle, suuntaa näyttäväksi työnantajaksi 2020-luvulla.

Olen Katja Kokko ja toimin uravalmentajana Pirkanmaalla. Valmennan ja teen työnohjausta kannustavuuden ja sallivuuden ilmapiirissä, ratkaisu- ja voimavarakeskeisesti.

Innostun kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kysymyksistä osana työhyvinvointia.

“Se mitä on takanamme ja se mitä on edessämme, on pientä siihen verrattuna, mitä on sisällämme.”

Tämän videon myötä päivitän lyhyesti kuulumiset henkilöbrändäysprojektin osalta ja samalla kerron, mitkä ovat tähän asti tärkeimmät havainnot sometilin kasvattamisen osalta.

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Tämä klassikkosanonta on ollut erityisen totta viimeisen vuoden aikana. Koronaa tai ei, epävarmuus kuuluu työelämään. Epävarmuuteen ei ole rokotetta. Meidän onkin hyväksyttävä, että siitä on tullut kiinteä osa uutta työnormaalia, johon täytyy vain sopeutua.

Olen pohtinut omia keinojani seurata korona-ajan alun muutoksia ja sitä kautta aktiivisesti hallita muutosta. Epävarmuus ei sinänsä ole ongelma, eiköhän se ole jopa iso osa ihmisenä olemista. Sopiva määrä epävarmuutta pitää meidät valppaina uusissa tilanteissa. Vasta kunnon yliannostus voi lamaannuttaa meidät.

Uuden kesämuodin kynnyksellä trendivärien tai lahkeen leveyden sijaan olen kiinnittänyt huomion siihen, että lannistumattomat ihmiset ovat etenkin nyt muodissa. Oikeastaan he ovat pirun kovaa huutoa muuttuneilla rekrytointimarkkinoilla. Näitä sitkeitä tyyppejä minäkin haluan lisää omaan voittajajoukkueeseeni.

Ennen kuin ilmoittaudun rekrymarkkinoille loistotyyppien vastaanottajaksi, on hyvä pohtia, millaisia nämä lannistumattomat, hopeatoffeen lailla henkisesti sitkeät tyypit sitten ovat. Mielestäni kyseessä on paljon laajempi asia kuin vain vahvana oleminen. Venyvään sitkeyteen tarvitaan enemmän järkkymätöntä tahtoa kuin pelkkää lahjakkuutta. Sitkeys ei myöskään ole luonnollinen ominaisuus, sitäkin voi kehittää.

Jokaisesta meistä löytyy sitkeyttä. Muistutan usein itseäni, että haastavan tilanteen tullen on hyvä ajatella, että lannistumattomat tyypit eivät kysele vaikeassa tilanteessa miksi, vaan miten.

Ameebamaista muuntautumiskykyä

Energian kohdentaminen tilanteesta selviämiseen auttaa aina paremmin kuin syyn tai syyllisen löytäminen. Kun tätä keskustelua käy itsensä kanssa riittävän usein, saattaa jopa pystyä estämään ongelmatilanteisiin joutumisen, ainakin joiltakin osin.

Sitkeät ja vahvan itsetunnon omaavat ihmiset myös luottavat siihen, että vaikeisiin tilanteisiin joutuessaan he keksivät ongelmiin ratkaisut. Vahvan henkisen kunnon omaavat ihmiset ovat myös paremmin suojassa stressaavissa tilanteissa.

Mikäli luonto-ohjelmiin on uskominen, eri eliölajit ovat säilyneet maapallollamme miljoonia vuosia muuntautumiskykynsä ansiosta. Olisiko meillä nyt aika ottaa oppia, vaikka ameebalta, jotta me ihmiset ja sitä kautta organisaatiotkin osaisimme riittävästi mukautua ja hyväksyä uudet tilanteet?

Kaikkea voi opetella, myös mukautumiskykyä, sillä tutkimustenkin mukaan resilienssi ja sosiaalisen pääoman korkea taso työyhteisössä pienentävät sairauspoissaolon riskiä. Tämä taas puolestaan lisää tuottavuutta ja pitkässä juoksussa myös parantaa yhteiskuntamme mahdollisuuksia pitää huolta niistä, jotka tarvitsevat erityistä tukea.

Kun oppii olemaan pelkäämättä muutoksia, on mutkattomampaa suhtautua jatkuvasti muuttuvaan työelämään.

Taistelusta hyväksyntään

Kovasta yrittämisestä ja loputtomasta sitkeydestä huolimatta on kuitenkin todettava, että kaikille tulee elämässä joskus eteen vaikeita tilanteita. Jo oman jaksamisen vuoksi ne täytyy vain hyväksyä. Jatkuva oman mielen sisäinen taistelu tilannetta vastaan kuluttaa meitä, eikä lopulta kuitenkaan poista vastoinkäymistä elämästämme.

Kaikista epävarmuuksista huolimatta haluan olla yhtiön keulakuvana vahva ja positiivinen esimerkki siitä, miten tuntemattomienkin uhkien edessä voi suhtautua luottavaisesti tulevaan. Uskon sen vahvistavan kaikkia organisaatioita ja palautumista haastavista ajoista. Meidän kaikkien on hyvä vahvistaa tietoisesti luottamustamme.

Vaikeita asioita tulee eteen kaikille. Silloin on hyvä muistaa, että jos et pysty valitsemaan tilannettasi, voit ainakin yrittää muokata ajatuksiasi ja suhtautumistasi siihen. Saatat yllättyä, kuinka paljon se voi muuttaa elämääsi.

Voimia meille kaikille haastaviin aikoihin! Pidetään hyvää huolta itsestämme ja toisistamme.

Eihän nyt kannata hakea töitä, koska on kesä, joulu, korona. Täytyykö työnhakijan elää vuodenaikojen ja virusten armoilla? Tämänkertaisessa blogissani pohdin, ovatko uskomukset totta vai tarua.

Uskomus nro 1: Tammikuu on paras aika hakea, koska silloin on eniten ilmoituksia.

Uusien työntekijöiden palkkaamista on todella voitu pantata tammikuuhun, koska uusi vuosi, uusi budjetti. Ilmoitukset uusista työpaikoista näyttävätkin lisääntyvän vuoden alussa kuten myös pääsiäisen aikaan ja kesälomien jälkeen. Mutta.

Työpaikkailmoitus ei ole aina työpaikkailmoitus.

Suosituimpien työnantajien ei tarvitse usein ilmoittaa rekrytointiaikeistaan lainkaan, sillä ne saavat muutenkin jatkuvasti hakemuksia. Toisinaan ilmoituksia kyllä julkaistaan, mutta ketään ei aiota palkata.

Kun joku aiotaan palkata, siitä saatetaan kertoa vain yrityksen kotisivulla, Facebookissa, LinkedInissä, Instagramissa tai Twitterissä. Työnantaja voi myös vetää työpaikkailmoituksen pois somesta heti, kun se on houkutellut riittävästi kiinnostavia hakijoita. Toisinaan näin käy vain muutamassa päivässä. Voi olla, että et pääse edes hakuun mukaan, koska et ehdi nähdä koko ilmoitusta.

On myös yrityksiä, jotka työllistävät pääasiassa verkostoistaan ja henkilöstönsä suositusten perusteella. Ilmoittelu on tällöin osa markkinointia, ja sen tehtävänä onkin rakentaa työnantajamielikuvaa.

Valtakunnan suurimman sanomalehden sunnuntainumeron paksuudestakaan ei voi enää päätellä avointen työpaikkojen määrää. Työpaikkailmoitusten määrä kertoo eniten siitä, kuinka paljon avoimista työpaikoista ilmoitetaan. Todellisuudessa vain neljännes työpaikoista löytyy työpaikkailmoituksen kautta.*

Uskomus nro 2: Koko Suomi hiljenee heinäkuussa.

On paljon työpaikkoja, jotka sulkevat kesällä ovensa ainakin pariksi viikoksi. Mahdolliset sijaisuudetkin sovitaan hyvissä ajoin etukäteen.

Myös työnhakija tarvitsee lomansa, ja ajankohdankin voi päättää melko vapaasti itse. Jos haluat lomailla heinäkuussa, ajoitus on erinomainen, koska myös monet rekrytoijat lomailevat silloin.

Toisaalta keskustelut rekrytoijien kanssa ovat vain osa työnhakua, ja suuri osa työnhausta on työtä, jota voit tehdä milloin vain. Haastattelut ja työsopimusneuvottelut ovat tietenkin työnhaun h-hetkiä, mutta ajallisesti ne ovat vain pieni osa työnhakua.

Jotta h-hetket onnistuvat, niihin voi ja kannattaa valmistautua etukäteen. Voit esimerkiksi harjoitella osaamisen sanoittamista, treenata hakemuksen kirjoittamista ja kartoittaa verkostoja ihan milloin vain, päätös on sinun!

Voit päättää, keräätkö heinäkuussa voimia vai vahvistatko työnhakutaitoja ollaksesi täydessä terässä työnantajien palattua lomalta. Jos kuitenkin päätät lähettää hakemuksia heinäkuussa, kohtaat todennäköisesti vähemmän kilpailijoita kuin muulloin.

Niin kuin kävi kerran minulle. Meitä oli vain kaksi hakijaa, ja sain paikan.

Uskomus nro 3: Ainakaan jouluna kukaan ei rekrytoi.

Joulu on perinteisesti hiljaista työnhaussa. Toisaalta olen nähnyt hienoisia merkkejä muutoksesta, ainakin pääkaupunkiseudulla. Hiljenemisestä huolimatta rekrytointipäätöksiä tehdään välipäivinäkin.

Kun vuoden alussa ilmoitukset lisääntyvät, se tarkoittaa, että työnantajat ovat suunnitelleet rekrytointia edellisen vuoden lopussa. Kun pääset mukaan jo suunnitteluvaiheessa, koko työpaikkailmoitusta ei tarvitse ehkä edes julkaista.

Vuoden alussa valmennusasiakkaani harmitteli, kuinka häneltä oli mennyt ohi kiinnostava työpaikka, kun hän oli uskonut, että ainakaan jouluna kukaan ei rekrytoi. Ehkä se oli poikkeus, joka vahvisti säännön. Tai sitten maailma on muuttumassa. Emme voi vielä tietää.

Muuten voit suhtautua työnhakuun jouluna kuten työnhakuun kesällä. Päätä, mikä sopii sinulle ja toimi sen mukaan. Jos haet töitä joulukuussa, lomaile marras- tai tammikuussa. Kunhan työnhakusi ja hyvinvointisi ovat tasapainossa.

Uskomus nro 4: Ketään ei palkata, koska on YT-neuvottelut, pandemia, taantuma.

Kuluneen vuoden aikana ei taatusti ole kannattanut hakea töitä ravintolasta, lentoyhtiöstä tai risteilyaluksesta. Vaikka lomautuksia ja irtisanomisia on tullut aloille, joita kukaan tuskin olisi osannut ennustaa, on myös aloja, joille tarvitaan osaamista. Jopa entistä enemmän.

Käsidesi on tullut toistaiseksi jäädäkseen, ja etätöissä tarvitaan muidenkin äitien ja isien tekemää ruokaa. Verkkokaupat ja ostosten kotiinkuljetukset kukoistavat. Striimauspalvelujen katsojaluvut paukkuvat. Koteja sisustetaan ja vaihdetaan, hankitaan lemmikkejä ja mökkejä, pyöräillään ja saunotaan. Vaikka osa on kokenut taloudellisen katastrofin, osalle on kertynyt patoutunutta ostotarvetta.

Aina joku jää perhe- tai opintovapaalle tai eläkkeelle. Joku perustaa yrityksen tai muuttaa strategiaa. Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu. Ilmasto muuttuu. Kuluttajat kaipaavat uusia innovaatioita. Syntyy uusia mustia joutsenia.

Edes YT-neuvottelut takaisinottovelvollisuuksineen eivät ole este hakea töitä: Vaikka yhtä osaa ajettaisiin alas, voidaan toista kasvattaa ylös. Vaikka yhdenlaiselle osaamiselle ei enää olisi tarvetta, saatetaan tarvita toisenlaista. Sellaista, jota juuri sinulla on tai jota haluat oppia.

Vain sen takia ei kannata olla hakematta työtä, että kalenterissa lukee tietty kuukausi.

Tietenkin uuden työn saaminen voi poikkeusoloissa tai johonkin aikaan vuodesta kestää pidempään kuin olet entisessä maailmassa tottunut. Mutta oikea aika hakea töitä on silloin, kun päätät niin.

Koska aina on oikea aika hakea töitä.

 

Lähdeviittaus:
*Sitra, 2016.

Alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa meille työkykyjohtamisen ja työhyvinvointipalvelujen muotoilijoille.

Talven taittuminen kevääksi on havahduttanut monet työpaikat pohtimaan työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin tärkeyttä, mutta myös liiketoiminnan kasvun ja kannattavuuden edellytyksiä. Pysähtyminen tilinpäätöksen äärelle on tuottanut ideointia henkilöstösuunnitteluun ja uusien kehityshankkeiden innovointiin, joissa olemme saaneet olla mukana aktiivisina toimijoina.

Olemme käyneet päivittäin yrityspäättäjien kanssa dialogia siitä, millaisten palvelujen keinoin olisi mahdollista löytää esimerkiksi ratkaisuja sairauspoissaolojen vähentämiseen, ei-toivottuun henkilöstön vaihtuvuuteen, työilmapiirin haasteisiin tai työntekijöiden resilienssin vahvistumiseen.

On ollut innostavaa ja antoisaa olla tukemassa strategisesti ajattelevien yritysten arkea. Erityisen ilahduttavaa on ollut kuulla, että tekemäämme työhön on oltu enemmän kuin tyytyväisiä ja että meihin on voitu kumppanina luottaa.

Kipupisteet ja hyvän huomaaminen

Asiakkaamme arvostavat sitä, että teemme jokaisessa tilanteessa kaiken voitavamme, pyrimme sitoutuneesti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja löydämme heidän kanssaan myönteisen muutoksen mahdollistavia ratkaisuja. Nämä arvot ovat tärkeitä myös meille heidän toiminnassaan.

Kuluneen koronavuoden aikana emme mekään ole voineet mitään yritysten toimintaympäristön muutoksille. Tuottamillamme palveluilla olemme kuitenkin voineet vaikuttaa siihen, miten työyhteisöt, johto, esimiehet ja työntekijät pystyvät toimimaan ratkaisukeskeisesti, kaikista haasteista huolimatta.

Olemme selvittäneet yhteistyössä ahkerasti työyhteisöjen ilmapiirin solmuja, löytäneet muutosta vaativia kipupisteitä ja kehittämiskohtia sekä hioneet tapoja laittaa perusasioita uudelleen kuntoon.

Muutoskohteiden työstämisen rinnalla olemme myös oivalluttaneet työyhteisöjä huomaamaan jo heillä olemassa olevat sisäiset voimavarat ja vahvuudet, toimivat onnistumisen tukirakenteet sekä uudelleen muistettavat toimivan työpaikan pelisäännöt.

Aina ratkaisu ei ole ollut oletetun ongelman korjaaminen, vaan yhteistyön aikana havaittuun juurisyyhyn yhdessä vaikuttaminen sekä hyvän huomaaminen.

Kasvun mahdollistaminen

Usein toteamme työntekijöiden, esimiesten ja johtajien kanssa toteuttamamme työyhteisösovittelun, työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen tai coaching-palvelun aikana, että inhimillisen kanssakäymisen haasteet koettelevat kaikkia työpaikkoja. Pulmapaikat kuuluvat väistämättä muodossa tai toisessa työelämän arkeen.

Viisautta on ollut kuitenkin tarttua ulkopuolisen, puolueettoman ja uudesta vinkkelistä asiaa tarkastelevan asiantuntijan apuun viimeistään silloin, kun omat keinot on jo käytetty. Askel kohti parempaa huomista ei välttämättä ole kivuton silloinkaan.

Myönteinen muutos ei tapahdu hetkessä, mutta pienikin liike uuteen suuntaan mahdollistaa nykyhetken pysähtyneisyyttä paremman tilanteen.

Kiputilaan jämähtämisellä jatkaa vain kärsimistä, kun taas kiputilasta oppiminen mahdollistaa kasvun.

Kevät on parasta kasvun aikaa, ja oppimisen muutosmatka alkaa monelle meistä juuri tänä keväänä.

Reilu vuosi sitten päätimme tulla esiin. Meitä oli kourallinen innokkaita, ja meillä oli asiaa. Tämä on kertomus yhteistyön voimasta. Tervetuloa Tuhannen ja yhden työn 1-vuotis(virtuaali)synttärikahveille!

Helmikuussa 2020 se alkoi soida. Meidän uravalmentajien ja muiden noposlaisten oma kanava. Halusimme blogata ja halusimme vlogata. Kutsuimme itseämme työnimellä Uratubettajat.

Kirjoitimme ja puhuimme, kerroimme työstämme, jaoimme vinkkejä, kannustimme. Annoimme kasvot työelämän asiantuntijoille, kukin oman persoonansa näköisesti. Postasimme bloggauksiamme ja vloggauksiamme somekanavilla ja pääsimme tavoitteeseen: yrityksemme tunnettuus sai uudet siivet, saimme aikaan somepöhinää. Ja pääsimme myös tukemaan ihmisiä uudella tavalla.

Käydessäni läpi ensimmäisen vuoden aikana julkaisemiamme sisältöjä huomioni kiinnittyi siihen, miten paljon työelämä on muuttunut vuoden aikana. Viime keväänä k-taudin rävähdettyä koko maailman silmille edessämme oli isoja muutoksia, isompia kuin tuolloin kukaan osasi edes kuvitella. Lennossa käyttöön otetuista työelämän uusista toimintatavoista on tullut vuodessa uusi normaali.

Onnistuimme hienosti nostamaan jo poikkeusvuoden alkuvaiheessa esiin niin etätyöhön kuin työhyvinvointiinkin liittyviä haasteita ja tarjoamaan niihin ratkaisuja. Tsemppasimme videotyöskentelyyn ja valoimme toivoa tulevaan. Mottona oli: Olemme samassa veneessä, yhteistyössä on voimaa!

Kiitosten aika

Vuoden aikana Tuhat ja yksi työtä -alustalle on saatu aikaan 47 julkaisua, tämä synttärivälitilinpäätös mukaan lukien. Mielestäni se on varsin hieno saavutus, josta haluan nyt lausua ison kiitoksen kaikille mukana olleille ja oleville. Lämmin kiitos myös kaikille yrityksemme työntekijöille, jotka olette käyneet tykkäilemässä ja kommentoimassa somejulkaisujamme.

Olemme päivittäneet työnhakutaidot tälle vuosituhannelle. Olemme kertoneet osaamisen tunnistamisesta ja itsensä markkinoinnista ja myynnistä työnantajalle. Olemme muistuttaneet työhyvinvoinnista ja työn merkityksellisyydestä. Olemme porautuneet henkiseen suorituskykyyn ja sisäiseen motivaatioon. Ja tarjonneet mielentreeniharjoituksia.

Olemme tarjonneet myös tukea muutokseen. Olemme kannustaneet ottamaan vastuun omista ajatuksista, päästämään irti rajoittavista uskomuksista ja opettelemaan myötätuntoa. Olemme antaneet työkaluja itsetuntemuksen lisäämiseen ja uusia näkökulmia alanvaihtoon ja oman ammatti-identiteetin kirkastamiseen. Olemme auttaneet vapautumaan huijarisyndroomasta ja taklaamaan ikäsyrjintää. Olemme muistuttaneet kuuntelemisen ja kuulemisen jalosta taidosta.

Olemme myös korostaneet esimiestyön merkitystä ja tiimityöskentelyn arvoa. Olemme haastaneet yritysjohtajia tulemaan ulos somekaapista. Olemme laulaneet oodin myyjille ja muistuttaneet epävarmuuden sietämiskyvyn tärkeydestä.

Ihan parasta oli…

Uravalmentajina meidän tehtävämme on kannustaa ja nostaa asiakasta ja muistuttaa häntä hänen onnistumisistaan. Tämän vuoksi päätimme pukea suutarin lapselle kengät ja antaa uratubettajillemme mahdollisuuden kertoa, miten he ovat kokeneet Tuhannen ja yhden työn sisällöntuottamisen.

Tässäpä kissat pöydälle, ja hännät pystyyn:
”Minusta parasta on ollut meidän yhteisöllinen somepöhinämme, joka on saanut monet työntekijämme aktivoitumaan somen puolella. Toki tämä näyttää hyvältä myös ulospäin, ja onkin yksi tärkeä yritysimagon luomisväline.” -Katja Noponen

”Ihan parasta on ollut heittäytyminen yhdessä someen. Takki, tukka ja ajatukset auki. Rohkeasti näyttäen kaikille muillekin, mitä olemme, mitä teemme ja mitä osaamme.” -Suvi Pikkusaari

”Parasta on ollut se, kun on voittanut omat pelkonsa ja ylittänyt itsensä.” -Terhi Saariaho

”Kirjoittamalla auttaminen on ollut pitkään uraunelmani, ja bloggaaminen on toteuttanut sen. Valmennusaika on rajallista, eikä kaikilla ole mahdollisuutta päästä uravalmennukseen, mutta blogia voi lukea ihan kuka tahansa, joka tarvitsee apua urasuunnitteluun ja työnhakuun.” -Minna Leskinen

”Parasta on ollut se, että kannustamme aidon avuliaasti toisiamme, myös somessa. Meidän yhteistyössämme tosiaan on voimaa – ja miten hienoja tekstejä meidän valmentajamme tuottavatkaan.” -Katja Kokko

”Tämä on uusi kanava, jonka avulla pääsemme jakamaan vahvaa ammatillista osaamistamme, jota yrityksestämme löytyy. Siitä on konkreettista hyötyä ihmisille eri elämäntilanteissa. Itselleni vloggaus oli ihan uutta, ja olen päässyt haastamaan itseni uudessa formaatissa. Siinä olen voinut kiteyttää laajoja teemoja lyhyessä ajassa. ” -Daniel Venström

”Ehdottomasti parasta on ollut itsensä haastaminen ja omalla epämukavuusalueella toimiminen. En ole pitänyt itseäni sanaseppona, mutta itselle merkityksellisistä asioista kirjoittaminen on tuntunut yllättävän luontevalta. Lisäksi omien työtovereiden bloggaukset ovat myös valottaneet laajaa osaamista, jota yrityksemme sisällä on. Olen kiitollinen, että olen saanut olla mukana!” -Sari Laaksonen

Lopuksi haluan kiittää lämpimästi myös kaikkia someseuraajiamme, ihan jokaista teitä henkilökohtaisesti. Tervetuloa jatkossakin seuraamaan, tykkäilemään ja kommentoimaan tarinoitamme.

Mikäli et ole vielä tutustunut Tuhannen ja yhden työn aarrearkistoomme, käypä kurkkaamassa täältä www.katjanoponen.fi/tuhat-ja-yksi-tyota/

Nostakaamme synttärimalja 1-vuotiaalle Tuhannelle ja yhdelle työlle!

Valoisin pääsiäis- ja kevätterveisin,
viestintäkoordinaattori Marjo-Kaisu