Uravalmentajana kohtaan työssäni ihmisiä, jotka elävät muutosvaihetta. Vaikka työni painottuu urapolkujen ja eri vaihtoehtojen selvittämiseen, on jokaisen asiakkaan tilannetta tarkasteltava kokonaisuutena.

Jokaisella on oma yksilöllinen historiansa, persoonansa ja kiinnostuksen kohteensa.

Kun asiakas kävelee toimiston ovesta sisään, hän tuo mukanaan yksilölliset toiveensa ja pelkonsa. Hänellä on odotuksia tulevaisuuden ja valmentajan suhteen. Usein hän saattaa jopa odottaa, että uravalmentajalla olisi kaikki vastaukset valmiina hänen tilanteensa ratkaisemiseksi.

Valitettavasti meillä valmentajilla ei ole kultaista ohjekirjaa, joka antaisi suoria neuvoja siihen, kuinka tietyn ammattikunnan edustajan kanssa tulisi toimia. Tai miltä polulta hänen uusi työuransa varmasti löytyisi.

Voimme kuitenkin tarjota ammattitaitomme ja läsnäolomme.

Ratkaisun etsintää

Ratkaisun löytämiseksi valmentaja on asiakkaan tukena pohtimassa vahvuuksia, kartoittamassa vaihtoehtoja ja tarjoamassa uusia näkökulmia oikean reitin löytämiseksi. Yksin asioita pohtimalla ajatus jää usein kiertämään kehää.

Yhdessä tekemällä ja erilaisia näkökulmia peilaamalla yleensä voidaankin löytää asiakkaan tavoitteita tukeva ratkaisu.

Jokainen valmennettava on erilainen, mutta jotain yhteistä heillä kaikilla kuitenkin on. Työ, jota he olivat ajatelleet tekevänsä eläkepäiviin asti, ei olekaan enää mahdollista.

Jokainen heistä on elämänsä käännekohdassa. Moni kertoo kokevansa tulevaisuuden pelottavana ja epävarmana.

Mieti, jos et enää pystyisi nykyiseen tai siihen verrattavaan työhön. Tietäisitkö täsmälleen, mitä tekisit? Rehellisyyden nimissä on todettava, että en tietäisi minäkään.

Rohkeuden anatomiaa

Olen aina kokenut vahvaa kutsumusta ihmisten parissa tehtävään asiakaslähtöiseen työhön. Tunnen vahvuuteni ja heikkouteni työssäni. Olen vuosien varrella kehittänyt itselleni vahvan ammatti-identiteetin, jonka kautta määrittelen myös pitkälti itseäni.

Ilman luomaani kuvaa olisin kieltämättä hukassa itseni kanssa. Tässä samassa tilanteessa on myös moni uravalmennukseen tuleva asiakas.

Vanhasta työstä luopuminen on usein traumaattinen kokemus, jonka jokainen käsittelee omalla tavallaan. Valmennuksessa ei ole tavatonta kohdata suuttumusta, turhautumista, itsensä vähättelyä tai huumoriin piilotettua epävarmuutta ja pelkoa. Kyyneleitäkin on tapaamisissa välillä vuodatettu.

Tilanteen käsittely ei ole helppoa, etenkään tuntemattoman kanssa. Se vaatii paljon rohkeutta. Tunteiden osoittaminen, vaikka ne olisivat negatiivisiakin, on iso luottamuksen osoitus. Se kertoo valmentajalle paljon.

Minä en tiedä, millaista polkua kukin on kulkenut. Enkä uskalla edes olettaa. Hämmästyn joka kerta asiakkaiden rohkeudesta ja avoimuudesta täysin tuntematonta ihmistä kohtaan. Otan minulle osoitetun luottamuksen erittäin vakavasti.

Luottamuksen syntymekanismia

Luottamuksen syntymiseen vaikuttavat useat tekijät. Uskallan väittää, että uravalmentajan osoittama myötätunto uudessa tilanteessa on yksi tärkeimmistä. Asiakkaan on tärkeää kokea tulleensa kuulluksi ja nähdyksi kokonaisuutena, onhan se yksi ihmisen perustarpeista.

Minun tehtäväni ei ole tuomita, vaan kannustaa ja haastaa asiakkaan olemassa olevaa ajatusprosessia uusien ideoiden ja näkökulmien syntymiseksi. Tehtäväni on kulkea hänen rinnallaan myötätuntoisesti, muutosten tuulten puhaltaessa.

Myötätunnosta puhuttaessa usein ajatellaan empatiaa, tunteissa myötäelämistä. Empatia on kuitenkin vain pohja, jolle myötätunto rakentuu.

Myötätunto valmennuksessa ei ole pelkästään asiakkaan tilanteen ymmärtämistä, nyökkäilyä tai voivottelua haasteiden edessä. Se on aktiivista kuuntelua, tunteissa myötäelämistä sekä tahtoa ja konkreettisia toimia yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Myötätunto ei ole pelkästään uravalmentajan tunnetila, vaan oman ihmisyyden ja ammattitaidon tietoista valjastamista toisen tilanteen edistämiseksi.

Valmentajan on myötätunnon kautta tiedettävä, milloin antaa tunteille tilaa. Samalla on myös herätettävä toivoa ja kääntää katsetta tulevaisuuteen ja siinä oleviin mahdollisuuksiin.

Itsemyötätunnon voimaa

Siinä missä osoitamme myötätuntoa toisille, ansaitsemme sitä myös itse. Tarvitsemme myötätuntoa toisilta ihmisiltä, mutta ennen kaikkea itseltämme.

Suhtaudumme hyvin usein itseemme äärimäisen ankarasti, ankarammin kuin toisiin. On helpompi antaa anteeksi toisille kuin itselle.

Emme koe tarvetta nostaa toisten mokia esiin, saati rangaista heitä niistä. Omista virheistämme sen sijaan jaksamme potkia itseämme päähän vuosikausia.

Ihminen on tunnetusti itse itsensä pahin vihollinen. Meidän on viisasta yrittää suhtautua myös itseemme kuten ystävään, jonka hädän näemme. Ja jota olemme valmiita auttamaan.

Myötätunnolla on mullistava voima, kokeile vaikka itse!