Mikä minusta tulee isona? Kysymys tulee ensimmäistä kertaan meille vastaan jo varhain lapsena.

Koululaisena täytetään ystäväkirjoja ja slämäreitä. Viimeistään yläasteella opon luona kysymystä pohditaan kunnolla. Ja aletaan tehdä konkreettisia siirtoja ammatinvalinnan suhteen.

Jo noista hetkistä lähtee oman ammatti-identiteetin muodostuminen. Mikä minä olen? Mikä minusta tulee? Mihin ryhmään kuulun ja mitkä arvot omaksun?

Maailma kuitenkin muuttuu. Ja me siinä mukana. 40-vuotiaana ollaan jo kaukana yläasteen hetkestä, jolloin tehtiin valintoja työelämän suhteen ja suunniteltiin tulevaa.

Olen itse alanvaihtaja, mutta siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut tehdä valinnan itse. Olen puntaroinut arvojani. Ja saanut mennä semmoista työnkuvaa kohti, joka kohtaa paremmin nykyisen, 40-vuotiaan minäkuvani, identiteettini ja arvoni.

Tällöin myös uuden ammatti-identiteetin rakentaminen on ollut helpompaa. Se on ollut omissa käsissäni. Olen saanut itse toimia käsikirjoittajana.

Hyppäämistä tuntemattomaan

Kaikilla näin ei kuitenkaan ole. Monilla vastaan tulee kriisi, sairaus tai muu syy, joka pakottaa kertaheitolla luopumaan kaikesta vanhasta, opitusta ja omaksutusta, turvallisesta, oman näköisestä työstä. Koko ammatti-identiteetti pyyhitään pois.

Muutokseen hyppääminen ei ole koskaan helppoa, tapahtuipa se sitten omasta aloitteesta tai olosuhteiden pakottamana. Se on uusi ja tuntematon maailma, mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämistä, epävarmuutta taloudesta ja muusta pärjäämisestä.

Oli syy ammatinvaihtoon mikä tahansa, työelämän muuttuminen tai päättyminen on ihmiselämän suuri muutos. Joillekin päätös saapuu hiljalleen, toisille äkkirysäyksenä.

Ammatillisen tarinan päättäminen tai muuttaminen on iso henkinen työ. Se on myös taitolaji: miten kaiken osaisikin luoda vahvistamaan koko loppuelämää. Ja siten, että se tukisi koko elämäntarinaa.

Muutos haastaa pysähtymään

Muutos tai kriisi tarjoaa meille mahdollisuuden pysähtyä. Pysähdyksen voiman voi valjastaa omaksi hyödykseen.

Kuka minä olen? Mihin olen menossa ja mihin haluan mennä? Missä näen itseni tulevaisuudessa? Onko kaikki aikaisempi menetetty vai voinko kantaa sen mukanani ja pitää sitä vahvuutena? Onko kriisi keino oppia itsestä uutta ja päästä kohti selkeämpää minäkuvaa?

Ammatillinen itsetuntemus kumpuaa muun muassa historiamme tiedostamisesta ja meille tärkeiden asioiden tunnistamisesta. Tieto auttaa meitä rakentamaan identiteettiämme tietoisesti toivomaamme suuntaan.

Olennaista on myös löytää kysymyksiä, jotka vievät meitä eteenpäin. Etsivä mieli löytää vastauksia, ja vierivä kivi ei sammaloidu. Millaisen tarinan sinä haluat itsestäsi kirjoittaa?

Mitä pikemmin lähdemme toimenpiteiden tielle, sitä paremmin selviämme koronaviruspandemian aiheuttamista sivuilmiöistä.

Tässä auttavat tarjoamamme Työyhteisövalmennus ja Työyhteisösovittelu, joiden kautta pyrimme luomaan tilaa ja aikaa avoimelle vuorovaikutukselle.

On aika arvon ja aseman palauttamiselle, anteeksiannolle, toisten kunnioittamiselle, sopimiselle ja asioiden korjaamiselle. On aika puhua ja kuunnella!

Olen Sanna Suorsa ja toimin uravalmentajana Päijät-Hämeen alueella.

Pyrin työssäni luomaan uskoa siihen, että meillä on valta määritellä kokemuksiamme itsellemme rakentavalla tavalla ja lisätä luottamusta siihen, että myös haasteiden ja epäonnistumisien kautta voi rakentua vahva ammatillinen tarina.

“Haluan tarjota asiakkailleni rohkaisevaa vuorovaikutusta ja herätellä heitä maalaamaan oman elämänsä tienviitat.”