Mä oon Päivi Vihtonen. Oon syntynyt Orimattilassa, mutta asunut suurimman osan elämästä Lahdessa ja sen jälkeen Etelä-Suomen eri paikoissa.
Lukion jälkeen hain ensin englannin kielen kääntäjäkouluun, mutta päädyin Kotkan puutalousopistoon, jossa alkoi ensimmäinen puuinsinöörikoulutus. Se oli luontevaa, koska mulla on aina ollut teknisiä taipumuksia.
Opintojen jälkeen menin Riihimäelle parkettitehtaalle työnjohtajaksi, ja 2000-luvun alussa siirryin Tikkurilaan töihin. Siellä tein viistoista vuotta ja pääsin kokeilemaan monenlaisia rooleja. Se teki Tikkurilasta mielenkiintoisen työpaikan – siellä sai kasvaa ja kehittyä.
Ennen lähtöäni Tikkurilassa ehdin nähdä useammat YT-neuvottelut. Viime syksynä osui oma vuoroni – irtisanominen. Kyllähän se tuntui isolta asialta, kun pitkä ura päättyi. Mutta olin jo jonkin aikaa tuntenut, että haluaisin tehdä jotain uutta. Olin ollut mukavuusalueella: hyvä työ, edut ja palkka. Ei siitä helposti itse lähde, joten loppujen lopuksi muutos oli hyvä asia.
Tikkurila huolehti hyvin jatkomahdollisuuksista ja järjesti uravalmennuksen Katja Noponen Oy:n kautta. Jo viikon tai kahden kuluttua irtisanomisesta meillä oli ensimmäinen tapaaminen muiden irtisanottujen kanssa, ja siitä uravalmennus lähti liikkeelle.
Mun valmentajana oli Jari Satokangas, jonka kanssa keskustelut sujuivat tosi hyvin. Puhuttiin paljon siitä, miltä tuntuu, mitä haluan tulevaisuudelta, mitä osaan ja mitä on tapahtunut. Sain tarvittavaa vahvistusta siihen ajatukseen, että kyllä tämä tästä – ja kyllä mä vielä osaan.
Kävin myös mentaalivalmennuksessa, joka auttoi minua kuvittelemaan, mitä haluan tehdä ja millainen haluan olla. Mulla oli jopa oma voimahahmo – Tarja Halonen – kuva siitä, minkälainen ihminen haluaisin olla tulevaisuudessa.
Konkreettisesti uravalmennus antoi rohkeutta ja itsetuntoa hakea uusia työpaikkoja.
Puolen vuoden irtisanomisaika antoi aikaa miettiä rauhassa eri vaihtoehtoja: opiskellaanko uutta, vaihdanko alaa kokonaan vai jatkanko tutulla uralla.
Nyt oon Onnisella kategorimanagerina, käytännössä tuotepäällikkönä.
Tuotehallintaa oon tehnyt lähes koko työurani, ja nyt jatkan sitä uudessa ympäristössä – Helsingissä, K-Kampuksella.
Työ on mulle tärkeä osa elämää. Mulla on aikuiset lapset, jotka pärjäävät hyvin, ja haluan itse tehdä mielenkiintoista, haastavaa työtä, jossa voi vielä kehittyä ja tuoda lisäarvoa yritykselle.
Onnelliseksi mut tekee tasapaino elämässä – läheiset ihmiset, perhe ja se, että työssä on mukava käydä. Jos joutuu irtisanotuksi ja tuntuu, että jää tyhjän päälle, kannattaa luottaa siihen, että kyllä asiat järjestyy. Kyllä se elämä kantaa.
Tietenkin pitää olla aktiivinen ja uskoa itseensä. Mä oon 54-vuotias, ja ikä vähän mietitytti – työllistyykö vielä – mutta hyvinhän tässä kävi
