Työkykyriski?

Työkykyriski? Työkykyriski ei aina näytä huonolta suoriutumiselta. Joskus se näyttää erinomaiselta suoriutumiselta.

Olen törmännyt omassa työssäni siihen, että tunnollinen ihminen osaa peittää kuormituksensa hyvin. Hän hoitaa kaiken sen, mikä jäi päivällä tekemättä, vaikka sitten illalla. Viimeistelee pari juttua viikonloppuna. Ottaa vielä yhden asian vastuulleen, koska ei halua tuottaa pettymystä. Ja me bossithan mielellämme annamme sen vielä yhden asian, koska hän on niin hyvä. Esihenkilö näkee tulokset. Deadlinet pitävät. Asiakkaat ovat tyytyväisiä. Kukaan ei valita.

Sitten jossain vaiheessa tämä sama ihminen ei tulekaan töihin. Tai tulee, mutta ei ole enää entisensä. Ja ympärillä ihmetellään aidosti: ”Eihän tästä näkynyt mitään merkkejä. Hän oli meidän paras tyyppi.”

Näkyi kyllä. Katsottiin vaan väärää mittaria.

Me seuraamme helposti sitä, mitä ihminen saa aikaan. Harvemmin sitä, mitä sen kaiken tekeminen häneltä vaatii. Työmäärä ei välttämättä näy tuloksessa niin kauan kuin ihminen pystyy kompensoimaan sitä omalla ajallaan, palautumisellaan ja jatkuvalla venymisellään. Siksi hyvä suoritus voi joskus myös peittää alleen työkykyriskin.

Esihenkilö, vinkki sinulle: kysy välillä, etenkin silloin kun työmäärä on iso: miten sait tämän kaiken tehtyä? Jos vastaus on toistuvasti iltaisin, viikonloppuisin, lomia siirtämällä tai jatkuvasti venymällä, on ilmiselvää, että jatkuva erinomainen suoritus ei välttämättä ole pelkästään hyvä uutinen.

Pohdi myös, onko organisaatiossasi turvallista sanoa ajoissa, ettei enää jaksa. Yli 20 vuoden työkykyjohtamisen kokemuksella väitän, että monissa organisaatioissa kuormituksen peittäminen on edelleen helpompaa kuin avun pyytäminen.

Tulokset kertovat, mitä saatiin aikaan. Ne eivät kerro, mitä niiden tekeminen ihmiseltä vaati.

Jos tämä jäi mietityttämään oman organisaatiosi kohdalla, jutellaan. Meiltä löytyy tähänkin keinoja.