Valtaosa vuorovaikutuksestamme on sanatonta viestintää. Ilmaisemme itseämme muun muassa kasvojen ilmeillä, eleillä, kosketuksella ja jopa pukeutumisella.

Kosketus on luonteva ja tehokas tapa osoittaa myötätuntoa murheiselle ystävälle. Esimerkiksi halaus tuottaa kehossamme oksitosiinia, joka vähentää jännityksen ja ahdistuneisuuden tunnetta. Se myös tunnetusti helpottaa stressiä.

Turvaväleistä huolehtiminen on poistanut meiltä kosketuksen yhtenä vuorovaikutuksen keinona. Olemme joutuneet ilmaisemaan läheisyyttä yhä enemmän sanoilla ja ilmeillä.

Ilmeet ja eleet toimivat sanojemme vahvistimina. Hymy kertoo kokemastamme ilosta ja tyytyväisyydestä. Vinoutunut hymy taas ilmoittaa, milloin sanamme ovat nokkelia sutkautuksia, ystävällistä naljailua tai sarkasmia.

Sarkasmi, joka tunnetusti on taitolaji, voidaan ilman ilmeitä lukea ilkeilyksi. Hymy ja eleet pehmittävät viestiä ja tekevät siitä toiselle helpommin ymmärrettävän. Positiiviset tunteet ovatkin usein luettavissa ihmisen kasvoilta juuri suun alueelta.

Uravalmentajan työssäni seuraan tarkasti asiakkaiden ilmeitä. Jännitys, epävarmuus ja pelko näkyvät ihmisen kasvoilla, vaikka ne pyritäänkin sanallisesti piilottamaan. Yksittäiset ja pienet liikkeet, kuten leukaperien kiristyminen tai suupielen nykiminen, kertovat jännittyneestä tunnetilasta.

Kohtaamista uusin keinoin

Syksyllä tulleen maskisuosituksen myötä olemme joutuneet pohtimaan vuorovaikutusta täysin uudella tavalla. Miten tulemme parhaiten ymmärretyksi, kun kaksi viestinnän tapaa on poissa käytöstämme?
Tilanne on meille uusi ja outo. Vuorovaikutus on eräänlaisessa poikkeustilassa.

Tuttujen ihmisten kanssa vuorovaikutustilanteet ovat usein sujuvampia maskeista huolimatta. Tunnemme heidän tapansa olla vuorovaikutuksessa. Tunnemme heidän persoonansa ja osaamme lukea heitä paremmin maskeista huolimatta.

Uusia ihmisiä kohdatessamme meidän tulee saada käsitys heidän persoonastaan ja vuorovaikutustavastaan ilman kasvojen ilmeitä. Tämä osoittautuu usein yllättävän vaikeaksi.

Maskit ovat asettaneet uudenlaisen haasteen myös omaan viestintääni. Vaikka osa tapaamisista on siirtynyt verkkoon, niitä toteutetaan kuitenkin myös kasvotusten. Asiakkaan luottamuksen saavuttaminen, aidon kohtaamisen toteuttaminen ja läsnäolon osoittaminen tulee onnistua nyt vaihtoehtoisin keinoin.

Mikä siis neuvoksi? Vuorovaikutuksen uudenlaiset haasteet ovat saaneet ainakin minut kiinnittämään entistä tarkemmin huomiotani siihen, miten ilmaisen itseäni. Vanha viisaus ”silmät ovat sielumme peili” on nyt totuudenmukaisempi kuin koskaan. Vaikka hymy ei ole kasvoiltamme luettavissa yhtä helposti kuin ennen, sen vaikutus näkyy silmissä. Nyt jos koskaan ilmeily maskin suojissa on suositeltavaa.

Katsekontakti on tapa osoittaa toisillemme, että minä näen sinut. Katsekontaktiin huomion kiinnittämien ei tarkoita kuitenkaan intensiivistä toljottamista.

Meillä jokaisella on oma sietokykymme silmiin katsomisessa. Liian intensiivinen tuijottaminen saattaa tuntua ahdistavalta. Toisille katsekontaktin ottaminen on luonnollisempaa kuin toisille, ja persoonallisuuksien välisiä eroja tulee kunnioittaa.

”Ymmärsinkö oikein, että…?”

Olemme tottuneet keskusteluissa täydentämään vastaanotettua sanomaa kasvoilta luettavilla viesteillä. Nyt opettelemme uudenlaista vuorovaikutuksen tapaa.

Omassa työssäni yhtenä läsnäolon osoittamisen keinona koen tärkeäksi varmistaa, että olen ymmärtänyt puhujan viestin varmasti oikein. Kysyn asiakkaalta tietoisesti, että ”tarkoititko että…?” Tai vastaavasti ”ymmärsinkö oikein, että…?”

Varmistamalla puhujan tarkoituksen ilmaisemme itse olevamme kiinnostuneita hänestä. Ja osoitamme kuulevamme sen, mitä meille kerrotaan.

Kiinnittämällä entistä enemmän huomioita käyttämiimme äänensävyihin ja sanavalintoihin varmistamme, että sanoittamamme viesti ymmärretään oikein.

Maskin käyttö on itsessään myös viestintää. Käyttämällä maskia kerromme muille, että haluamme suojella ympärillämme olevia ihmisiä. Viestimme, että terveys on tärkeä asia.

Katukuvassa on yleistynyt myös kankaiset maskit, joilla pystymme tuomaan omaa persoonaamme esille, samalla tavalla kuin esimerkiksi pukeutumisella.

Oli käytössä sitten persoonallinen tai kertakäyttöinen maski, viesti on sama: ”Minä välitän.”

Olen Sari Laaksonen ja toimin uravalmentajana Seinäjoella Etelä-Pohjanmaalla.

Työni arvopohjana toimivat vahvasti asiakaslähtöisyys, ratkaisukeskeisyys ja kunnioittava kohtaaminen.

”Ihmisen kohtaaminen ja hyväksyminen juuri sellaisena kuin hän sillä hetkellä on jättää pysyvän positiivisen jäljen.”