Oon Meiju Mäkelä ja oon Kotkasta kotoisin. Lapsena mun haaveammatti oli päästä makkaratehtaalle töihin – tykkäsin HK:n Sinisestä sen verran. Kuulemma myös rekkakuski on joskus ollu mielessä. Nuoruudessa haaveilin kosmetologin urasta, ja peruskoulun jälkeen lähdinkin Helsinkiin opiskelemaan kosmetologiksi.
Opiskelin puolisen vuotta, mutta koti-ikävä iski ja muutin takaisin Kotkaan.
Aloitin siellä lähihoitajan opinnot, mutta tajusin pian, että se ei ollut mun juttu.
Valmistuin lopulta vuonna 2011 LVI-asentajaksi.
Opintojen jälkeen olin hetken työttömänä, kunnes pääsin töihin näkkileipätehtaalle Kotkaan. Työ oli monipuolista – pakkaamista, laadunvalvontaa, koneiden hoitoa ja materiaalien käsittelyä. Tykkäsin työstä, mutta vuoden 2018 alussa selkä petti lopullisesti. Selkä oli reistaillut jo monta vuotta, mutta nuorena sitä ei otettu niin vakavasti. Tutkimuksissa todettiin iso välilevyn pullistuma, rappeumaa ja skolioosia.
Työterveyslääkäri kysyi, olenko miettinyt alanvaihtoa. Tajusin, että se olisi hyvä mahdollisuus – ja työeläkevakuutusyhtiön kautta sain uravalmentajan Katja Noponen Oy:ltä.
Yhteistyö uravalmentajan kanssa alkoi tapaamisella, jossa alettiin pohtia, mikä ala sopisi sekä terveydelle että omille kiinnostuksenkohteille. Aluksi mietittiin kosmetologin opintoja, mutta se ei olisi ollut selälle hyvä. Sen sijaan löytyi uusi, yllättävä vaihtoehto – media-ala.
Oon aina tykännyt valokuvauksesta, ja kuvaaminen on kiinnostanut pitkään.
Päätettiin lähteä sitä suuntaa kohti. Syksyllä olin työkokeilussa markkinointitehtävissä, ja samalla hain kouluun. Parin kuukauden kuluttua tuli tieto, että mut on hyväksytty opiskelemaan.
Nyt opiskelen Helsingin Pasilassa media-alan ammattilaiseksi, ja oon tosi innoissani tästä koulusta. Tää uusi ala tuntuu aidosti omalta.
Uravalmentajan rooli on ollut tosi merkittävä. Hän etsi tietoa kouluista, kannusti ja välitti aidosti siitä, miten mulla menee. Oli hienoa huomata, että joku kulkee rinnalla ja auttaa löytämään uuden suunnan.
Niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä, haluan sanoa:
mahdollisuuksia kouluttautua on – et ole liian vanha menemään koulunpenkille.
Työ merkitsee mulle taloudellista turvaa, mutta myös sitä, että työpaikkaan on joka päivä mukava mennä. Haaveena on löytää media-alalta oma ammatti – ehkä kuvaajana tai leikkaajana. Elämältä toivon ennen kaikkea terveyttä. Se on tärkein asia.
