Peruskoulun jälkeen Katja etsi itseään ja työtä mitä haluaisi tehdä. Eri vaiheiden kautta, jo pienestä asti isän verstaalla viihtyvä tyttö päätyi töihin metallialalle. Katja ehti työskennellä muutamia vuosia koneenasentajana, kunnes terveys ei enää kestänyt metallialan töitä. Tiet veivät uravalmennuksen kautta takaisin nuoruudesta tutun työn pariin.

Mun nimi on Katja Poti, ja asun Tampereella. Olen kolmen lapsen äiti sekä ammateiltani nuoriso-ohjaaja ja koneenasentaja.

Peruskoulun jälkeen oli vaihe, jolloin etsin itseäni toden teolla. Ajatuksissa oli jo silloin, että ehkä haluaisin nuoriso-ohjaajaksi.

Kun olin äitiyslomalla, tuntui, että nyt on keskityttävä omiin lapsiin ja jätettävä muiden lasten ohjaaminen sivuun. Päätin tehdä jotain aivan muuta – ja keksin sen.

Kävin Virina – naisia teknologiateollisuuteen -koulutuksen ja sen jälkeen lähdin opiskelemaan koneenasentajaksi. Aluksi metallialan työt maistuivat tosi hyvin. Oli mahtavaa tehdä käsillä ja kasata erilaisia asioita.

Pari vuotta meni hyvin, mutta sitten selkä alkoi oireilla – ensin vähän, sitten yhä pahemmin. Magneettikuvissa näkyi useita välilevyn pullistumia. Keväällä 2018 tuli päätös Varmasta, että minuun ottaa yhteyttä Katja Noponen Oy:n uravalmentaja, jonka kanssa lähdettäisiin rakentamaan tulevaisuutta.

Oma tilanne oli silloin hämmentävä ja epävarma. En tiennyt, mitä tulevaisuudesta tulee. Uravalmentaja Sari kuitenkin osasi työnsä – hän rohkaisi ja tsemppasi eteenpäin. Niinä hetkinä, kun olin epävarma, hän tiesi koko ajan, että tästä tulee vielä hyvä.

Sari antoi minulle vapaat kädet: hän auttaisi etsimään paikan, jos en itse löydä, mutta kannusti myös seuraamaan omia ajatuksia ja ideoita. Ajatus palata nuorisotyön pariin tuli siitä oivalluksesta, että uutta kolmatta ammattia ei ehkä olisi realistista lähteä hankkimaan.

Otin yhteyttä Rientolan Settlementtiin, jossa olen nyt töissä. Kerroin, että voisin tehdä monenlaista, mutta minulla on tietyt terveydelliset rajoitteet. He ottivat minut avosylin vastaan.

Sovimme kolmen kuukauden työkokeilusta. Kerroin Sarille, että paikka löytyi, ja lähdimme etenemään. Kolmen kuukauden jälkeen todettiin, että kaikki on mennyt hyvin – ei yhtään sairauslomaa, ei mitään estettä jatkaa. Sovimme, että jos Varmalta tulee lupa, jatketaan toiset kolme kuukautta.

Kymmenen kuukauden aikana ehdin näyttää, että mut kannattaa talossa pitää – ja sain jäädä pysyvästi.

Haluan kannustaa kaikkia, joiden terveys on mennyt työssä tai jotka ovat muuten vaikeassa tilanteessa: on mahdollista tehdä se harppaus eteenpäin.
Kun hakee ammatillisen kuntoutuksen päätöstä ja saa sen, ympärillä on ihmisiä, jotka ohjaavat, tukevat ja auttavat eteenpäin.

Mun haaveet on oikeastaan aika hyvin toteutuneet. Olen nyt ympäristössä, jossa pystyn huomioimaan sen, että selkä jaksaa, ja olen töissä, joka tuntuu omalta.
Olen tyytyväinen siihen, että olen nuoriso-ohjaajana paikassa, jossa voin vaikuttaa siihen, mitä teen ja miten teen – ja samalla huolehtia siitä, että terveys kestää.

Katso tästä kaikki Todellisia onnistumisia -tarinat