Olen Elina Seppälä ja kotoisin Ulvilasta. Tällä hetkellä asun Porissa.
Lapsena haaveilin hoitajan ammatista – kätilö oli pieni tyttöhaaveeni. Peruskoulun jälkeen hakeuduin lähihoitajakouluun, ja valmistumisen jälkeen lähdin vanhustyöhön. Ensin olin Tampereella ja sitten Kankaanpäässä, josta sain vakituisen työpaikan vanhainkodilta.
Hoitajan työ tuntui omalta, enkä osannut edes ajatella, että voisin tehdä jotain muuta. Työn ohella opiskelin sairaanhoitajaksi ja valmistuin vuonna 2012. Sen jälkeen siirryin erikoissairaanhoitoon – ensin sisätautien vuodeosastolle ja sitten unelmatyöhöni teho-osastolle.
Olen ollut kuulovammainen lapsuudesta asti toisessa korvassa, ja teho-osastolla työskennellessä kuulovamma tuli myös toiseen korvaan. Sen jälkeen olen ollut kuulokojeiden varassa työssäni. Tehohoitotyö kävi raskaaksi: taustalla oli jatkuvaa melua, ja silti piti pystyä keskittymään potilaisiin.
Olin väsynyt ja otin yhteyttä kuntoutusohjaajaani, joka oli avainasemassa siinä, että asiat lähtivät eteenpäin. En ollut koskaan ajatellut, että voisin vielä kouluttautua uudelleen. Kun tajusin, etten pysty jatkamaan sairaanhoitajan työssä, tuntui vaikealta kuvitella mitään muuta vaihtoehtoa.
Kuulokuntoutusohjaaja ohjasi minut työkykykoordinaattorille, ja hänen kanssaan haettiin KEVA:lta mahdollisuutta uudelleenkouluttautumiseen. Sitä kautta sain mahdollisuuden Katja Noponen Oy:n uravalmennukseen.
Uravalmennuksessa sain ohjaajakseni Minka Ritarin, jonka kanssa lähdimme pohtimaan uusia vaihtoehtoja. Minulla oli jo itselläni ajatus, että haluan tehdä jotakin luontoon liittyvää – ja Minka vahvisti sen. Hän tuki minua, auttoi kartoittamaan mielenkiinnon kohteita ja yhdessä päädyimme siihen, että haen metsätalousinsinöörin opintoihin.
Asiat etenivät hyvin, ja muutaman kuukauden kuluttua minut valittiin opintoihin. Opinnot ovat edenneet ajallaan. Keväällä lähdin ensimmäiseen työharjoitteluun Karhu-Forestille, jossa olen jatkanut töitä myös harjoittelun jälkeen muutamana päivänä viikossa.
Olen nyt tilanteessa, jossa avainroolissa ovat olleet kuulokuntoutusohjaaja, työkykykoordinaattori ja Katja Noposelta Minka Ritari.
Niille, jotka ovat samassa tilanteessa ja miettivät, mikä on elämän suunta – tai ovat kohdanneet oman terveyden menettämisen – haluan sanoa: usko itseesi ja ota apu vastaan silloin, kun sitä on tarjolla. Asiat kyllä järjestyvät, kun vähän tekee töitä niiden eteen ja miettii rauhassa, mikä voisi olla uusi suunta.
Tulevaisuudessa toivon työllistyväni metsätalousinsinöörin työhön. Elämältä odotan ennen kaikkea terveyttä ja tasaisia päiviä lasten kanssa. Suuria haaveita ei tarvitse – riittää, että saa jatkaa hyvää elämää.
