Lasse Palviainen, 34-vuotias perheellinen mies Läyliäisistä, eli pitkään juuri sitä lapsuuden unelmaa, jonka hän oli jo pikkupoikana itselleen piirtänyt: rekkakuskin elämää. Hän aloitti apumiehenä kuljetusalalla, eteni kuljettajaksi ja otti vähitellen enemmän vastuuta – lopulta jopa omaa yritystoimintaa. Työpäivät olivat pitkiä, joskus jopa 24-tuntisia, mutta Lasse teki sitä, mihin oli koko nuoruutensa tähdännyt.
Vuonna 2014 kaikki kuitenkin muuttui. Renkaidenvaihtoreissu avovaimon kanssa päättyi siihen, että Lasse menetti näön hetkeksi, kaatui ja joutui sydänpysähdyksen vuoksi elvytettäväksi 23 minuutiksi. Hänet pidettiin koomassa maanantaihin asti. Ensimmäinen reaktio herätessä oli halu palata töihin heti, mutta lääkärit olivat yksiselitteisiä – rekkakuskina jatkaminen ei ollut enää mahdollista.
Muutos oli valtava. Ura, johon Lasse oli panostanut kaiken, katkesi kerralla. Hän kuvaa aikaa raskaaksi ja masentavaksi; tulevaisuus tuntui epäselvältä, ja erityisesti ajatus fyysisestä työstä luopumisesta oli vaikea hyväksyä. Toimistotyö ei tuntunut vaihtoehdolta – ei sellaiselta, jonka voisi kuvitella tuovan iloa.
Käänne tapahtui, kun Lasse ohjattiin Katja Noponen Oy:n uravalmennukseen. Ensimmäinen tapaaminen muutti kaiken: “Tämä olikin hyvä juttu. Tätä kautta se ammatti löytyy.” Valmentaja kuunteli, jäsensi vaihtoehtoja ja auttoi sanoittamaan sekä elämäntilannetta että tavoitteita. Keskusteluissa nousi esiin mahdollisuus kouluttautua isännöitsijäksi – ala, joka aluksi tuntui kaukaiselta, mutta johon Lasse alkoi nopeasti löytää itsestään valmiuksia.
Tänään Lasse työskentelee isännöitsijänä ja kokee työn tärkeäksi osaksi henkistä hyvinvointiaan. Raju kokemus sydänpysähdyksestä on muuttanut hänen suhtautumistaan elämään: nyt hän elää päivän kerrallaan ja kiittää jokaisesta aamusta.
