Olen Mikko Ovaska, alun perin Helsingistä ja nykyisin asun Vantaalla.
Lapsena mun haaveammatteja oli klassiset veturinkuljettaja ja formulakuski.
Mutta oon aina ollut keittiössä mutsin mukana – ja luulen, että sieltä se kipinä ravintola-alaa kohtaan on lähtenyt.
Lukion jälkeen hain Perhoon ja opiskelin kokkilinjalla.
Tein töitä jonkin aikaa, kunnes lähdin opiskelemaan uudelleen Haaga-Heliaan, josta valmistuin restonomiksi. Valmistumisen jälkeen työura jatkui Hotel Haagassa vuoromestarina, eli keittiön vuoropäällikkönä.
Työ oli mulle tärkeää ja rakasta, mutta ajan myötä oikea nilkka alkoi vihotella.
Kivut pahenivat niin, että lopulta oli pakko hakeutua lääkäriin.
Selvisi, että ongelmat olivat pysyviä, ja jouduin hyväksymään sen, etten enää pystyisi tekemään työtä, jota olin tehnyt 16 vuotta – työtä, josta olin aina unelmoinut.
Se oli pitkä ja raskas prosessi henkisesti. Piti miettiä, mitä seuraavaksi tekisin, kun se oma unelma-ala ei enää ollut mahdollinen.
Uutta suuntaa lähdettiin etsimään työterveyden kautta, ja pian mut ohjattiin Katja Noponen Oy:n uravalmentajalle. Heti ensimmäisestä tapaamisesta syntyi lämmin ja ymmärtäväinen yhteys. Mut otettiin vastaan ihmisenä – ymmärrettiin, että vika ei ole minussa, vaan kyse on huonosta tuurista ja elämäntilanteesta, johon voi silti löytää uuden suunnan.
Käytiin yhdessä läpi mun taustaa, ajatuksia ja toiveita. Uravalmennuksessa mua piti vähän herätellä – valmentaja muistutti, että olin aiemmin tehnyt HR-koordinaattorin töitä. Siitä se ajatus lähti, ja keksin heti muutaman firman, joihin voisin olla yhteydessä.
Yksi niistä oli Plussa, joka välittää työvoimaa ravintola-alalle. He kiinnostuivat minusta, ja aloitin siellä työvoimakoordinaattorina – nykyisin HR-koordinaattorina. Me autetaan ravintoloita löytämään kokkeja, tarjoilijoita ja muita työntekijöitä.
Viihdyn työssä todella hyvin. Meillä on mukava tiimi ja hyvät työkaverit, jotka auttavat jaksamaan. Työ on mielekästä ja tuntuu merkitykselliseltä – vaikka en enää itse ole keittiössä, nyt voin auttaa muita sinne. Tää on seuraavaksi paras juttu, mitä voin tehdä.
Työ merkitsee mulle paljon. Mulla on vaimo ja kolme pientä lasta kotona, ja nyt pystyn taas turvaamaan perheeni arjen ja tulevaisuuden.Tää työ antaa mahdollisuuden kehittyä ja rakentaa uutta uraa eteenpäin, askel kerrallaan.
Niille, jotka joutuvat vastaavanlaiseen tilanteeseen kuin minä, haluan sanoa:
maltti on valttia. Käsittele asia ensin rauhassa ja etene pienin askelin – ei tarvitse ottaa isoja harppauksia heti. Ensimmäinen työkokeilupaikka ei välttämättä ole se oikea, eikä toinenkaan, mutta lopulta jokainen löytää oman paikkansa.
Tää matka ei ollut helppo – välillä oli sudenkuoppia. Mutta kun uskoo siihen, että asiat kääntyvät vielä parhain päin, ja kun on tehnyt työnsä aina hyvin,
niin kyllä se kantaa. Hyvään lopputulokseen pääsee, kun jaksaa vain yrittää.
