Minä olen Maria Sipari, 26-vuotias Lappeenrannasta. Minä olen entiseltä ammatilta leipurikondiittori ja nyt olen valmistautumassa koulukäynnin aamu-iltapäivän kerhon-ohjaamiseksi. Minulla oli lapsena tosi monta haavetta ja ammattia.
Yksi muun muassa oli leipominen. Ensimmäinen työpaikka elämässäni oli Lappeenrannan Prisman Fazer-myymälän leipomo. Minä tykkäsin siitä työstä ihan valtavasti.
Työkaverit olivat ihan mitä mahtavampia siellä. Meillä muuttui työtavat, niin että meille tuli tosi paljon enemmän nostotyötä. Se rupesi käymään minun alaselkään.
Se meni sellaisella lukkoon, että tuli kipeyttä sinne. Silloin esimies sanoi minulle, että nyt Maria, nyt lähde hakemaan sitä uudelleen kouluttautumista. Alkuun tuli semmoinen apua, että mitä tästä tulee, kun oli varma työpaikka ollut.
Minä en halua jäädä tyhjän päälle. Asiat etenivät tosi nopeasti. Fazer-yhtiö oli heti, että Maria nyt vaan uudelleen koulutusta hakemaan sinulle.
Siitä seurasi se, että tulin tähän Katja Noponen Oy:lle. Heidän uravalmentaja kyseli ja otti tietoa, että kuka minä olen, mistä minä tykkään. Mikä olisi nyt se uusi ammatti, mitä minä lähtisin hakemaan.
Se tuli tosi nopeasti sieltä. Tosi vahvasti nousi se sosiaalipuoli. Koska oikeasti sydämellä on ollut tosi vahvasti, että minä haluan auttaa lapsia ja nuoria.
Minulle jäi tosi mahtava kokemus. Oli oikeasti tosi mahtavat uravalmentajat siellä. Asiat vaan etenivät tosi vauhdikkaasti.
Ne auttoivat. Minä sain ihan mahtavaa apua sieltä. Ne kuuntelivat ja minä sain kertoa juuri sellaisia tuntemuksia, mitä minulla oli sydämellä.
Siinä konkreettisesti alkoi tapahtua se, että ruvettiin hakemaan tätä työharjoittelujaksoa. Me lähtisimme kokeilemaan tätä alaa. Minulle itselleni heti nousi ala-aste.
Se entinen minun ala-aste, minkä olen itse käynyt. Minusta olisi niin mahtavaa päästä sinne. Työuravalmentaja soitti sinne.
Ne sopivat, että olet tänne vaan Maria. Minä tiedän, että olen oikeassa paikassa nyt tekemässä oikeita työtä. Lapset ovat tulleet ihan sanomaan sen konkreettisesti että:
Maria, että sinun luokse on niin helppo tulla, että ymmärrät heitä. Olet aina valmis auttamaan. Kyllä minä valitsisin tämän koulunkäynnin.
Se, että pääset näkemään, miten joku lapsi oppii jotakin. Oppimisen ne riemut, kun se ratkaisee jonkun ongelman.
Se on parasta kiitosta. Minulla on tosi paljon haaveita. Minulla on tosi paljon unelmia minun sydämelläni.
Minulla on erityisesti sellaiset lapset, jotka ovat jääneet ilman isän ja äidin rakkautta. Toivon, että pääsen jonakin päivän auttamaan lapsia kehitysmaissa. Haluan antaa heille sitä aitoa rakkautta, mitä jotkut lapset ovat saattaneet kokematta heidän omassa lapsuudessaan.
