Eli mun nimi on Jaapo, Karvisen Jaapo, Espoosta kotosin. Mun haaveammatti kun mä olin lapsi, niin mulla oli itseasiassa useampi haave, mutta yksi niistä oli kalastaja. Mä olisin halunnut ruveta kalastajaksi, omistaa oman kalastusveneen.
Ja sitten tietenkin pienien poikien nämä perushaaveet, eli palomies ja poliisi. Mä lähdin opiskelemaan venerakennusta, ja erikoistuin siellä vielä noihin puuvenerakennukseen. Veneily jäi siinä vaiheessa, kun työllisyystilanne ei kovin hyvä ollut siinä.
Mä päädyin sitten muuttoalalle, jossa mä jonkin verran vajaa kymmenen vuotta toiminkin. En voinut jatkaa edellistä työtä, eli siinä oli semmoinen homma, että mun selkä kipeytyi, joka oli sitten työperäinen. No olihan se hirveän vaikeaa, että sitten piti miettiä, että mitä sitä rupeaa tekemään, millainen ammatti sopii omalle selälle.
No se oli siinä sitten silleen, että mä olin käynyt tuolla työeläkeyhtiön kanssa keskusteluja, ja katsonut, että kun sain ammatillisen uudelleenkuntoutuksen, että mihin ammattiin. Itse koitin hakea kanssa, ei oikein löytynyt mitään semmoista. Sitten he sieltä kautta, Ilmarisen kautta, osoittivat, että voin tulla tämmöiseen Katja Noponen Oy:hyn, että sieltä saa tätä työpaikkavalmennusta.
Tapasin Timon siellä niin ja muutamat tapaamiset oli, ja käytiin läpi juttuja mun kiinnostuksen kohteita ja tämmöisiä, niin alkoi pikkuhiljaa hahmottumaan sieltä. Erittäin hyvin lähti etenemään, että mä oon erittäin tyytyväinen kaikkien kaikkiaan siihen toimintaan. Käytiin läpi, katsottiin, että mikä on se mun homma, mikä mua kiinnostaa, ja sitä me sitten lähdettiin sieltä viemään läpi niin sanotusti.
Prosessit, jotka vaikutti, varmaan oli oma kiinnostus asiaa kohden, ja sitten myös työpaikkavalmentajan apu siinä, niin että hän pisti asiat oikeeseen järjestykseen, osas olla oikeisiin ihmisiin yhteydessä, ja sitä kautta sitten päästiin eteenpäin. Mä oon liikenneopettajana nykyään, eli opetan mopo-oppilaita, mopoauto-oppilaita, henkilöauto-oppilaita. Myöhemmin vielä tulee sitten kuorma-autot ja moottoripyörät siihen.
Eli aika monipuolista, istuvaa, mutta liikkuvaa työtä. Parasta on ehkä se, että se kiitos siitä, että näkee sen oman työnsä tuloksen. Mennään ajokokeisiin oppilaiden kanssa, ja he saavat sieltä sitten ajokortin.
Eli se on ehkä se kaikista kiitollisin kuitenkin siinä. En. En vaihtaisi enää entisiin töihin.
Kyllä tämä on ihan selkeästi se, mikä on mun työ nykyään. Tämä, mistä mä itse nautin, ja saan ison kiitoksen siitä, että pääsee tekemään. Kyllä tämä on se, mistä oon itse loppupeleissä haaveillut, vaikka se ei ollut tietoisena itsellään. Oon erittäin tyytyväinen kyllä.
