Mä oon Marika Jokinen, 39-vuotias pienen pojan äiti, ja asun Parkanossa.
Lapsena mun haaveammatti oli poliisi – ja on se tänäkin päivänä vielä mielessä.
Peruskoulun jälkeen lähdin Ikaalisten käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen artesaanilinjalle, mutta paha allergia kangaspölyille pakotti lopettamaan opinnot.
Olin hetken kotona ja lähdin sen jälkeen opiskelemaan merkonomiksi Helsinkiin, mutta opinnot jäivät kesken, kun lähdin töihin Shellin palvelukseen.
Kesätyön kautta sain vakituisen paikan, ja pian huomasin viihtyväni huoltoasematyössä.
Vuonna 2002 jouduin kuitenkin pahaan peräänajokolarin, jossa sain niskan retkahdusvamman. Seurasi pitkä kuntoutuminen ja sairaslomia.
Kun selvisin vammoista, jatkoin töitä Shellillä, mutta fysiatrin tutkimuksissa selvisi, että niskassa on vakavia pullistumia ja monivammainen selkä-hartiaseutu.
Lääkäri totesi, että mun työt Shellillä on tehty.
Se oli iso järkytys. Mua pelotti, olin hukassa ja itkin paljon – miten tästä selviän, miten pärjään lapsen kanssa?
Pian vakuutusyhtiöltä tuli päätös, että saan kouluttautua uudelleen, ja Katja Noponen Oy:n uravalmentaja otettiin mukaan.
Jo ensimmäinen tapaaminen valmentajan kanssa oli ratkaiseva.Käytiin läpi mun tunnetilat, työhistoria ja toiveet. Kun lähdin sieltä, tiesin, että tästä tulee vielä hyvä.
Olin kaivannut jotain uutta, mutta en osannut irrottautua vanhasta. Nyt se tapahtui – ja se tuntui oikealta.
Uravalmennuksessa pohdittiin, mitä voisin vielä terveydentilani puolesta tehdä.
Päädyimme siihen, että suoritan merkonomiopinnot loppuun ja etsin siihen liittyvän työharjoittelupaikan. Paikan hakeminen ei ollut helppoa, mutta olin aktiivinen – ja lopulta tärppäsi.
Pääsin Vero Modaan vaatemyyjäksi työharjoitteluun. Neljä kuukautta myöhemmin minut otettiin oppisopimukselle, ja nyt opiskelen Tampereen Takissa merkonomiksi asiakaspalvelun puolella. Työt sujuvat hyvin, jatkoa on luvassa, ja oon tosi tyytyväinen tähän hetkeen.
Uravalmennuksessa uravalmentaja Sarin rooli on ollut korvaamaton. Hän on hoitanut kaiken – pitänyt yhteyttä vakuutusyhtiöön ja pitänyt mut ajan tasalla. Oon saanut keskittyä työhön ja opiskeluun, kun on ollut luotettava ihminen, joka hoitaa asiat.
Sari on ollut henkisesti myös isoin tsemppari. Perhe on tukenut, mutta ulkopuolinen, joka ymmärtää, on ollut kullanarvoinen.
Haluan sanoa muille: luottakaa tulevaan. Se, että tuttu ja turvallinen lähtee, voi tuoda mukanaan paljon hyvää. Aina ei ole helppoa, mutta kun asiat lähtee rullaamaan, ne menee kyllä hienosti.
Mun haave työelämässä on, että terveys säilyy ja saan jatkaa töitä eläkeikään asti.
Poliisikoulukin on vielä unelmissa – ja ehkä nyt uskallan alkaa työstää sitäkin eteenpäin.
Tää on ollut opettavainen matka. Vakuutusyhtiö, uravalmennus ja kaikki mukana olleet Katja Noponen Oy:ltä – en olisi ikinä uskonut, että saan näin ihanan piirin ympärilleni.
He ovat auttaneet mut takaisin jaloilleni.
