Teennäisiä omakuvia, egopullistelua ja tienaamista toisten kustannuksella vailla ammattitaitoa. Tuleeko sinullekin jotain tuollaista mieleen henkilöbrändistä?

Silti sellainen pitäisi rakentaa, sanotaan. Viimeistään, kun olet hakemassa uutta työtä. Miten se sopii ihmiselle, joka ei välitä huomion keskipisteenä paistattelusta tai arvosta itsensä esiin tuomista?
Vaikka markkinointialan työpaikat ja toimistot ovatkin kasvaneet valtavasti reilussa 10 vuodessa*, alan kokoonsa nähden markkinoinnin sanasto on kiemurrellut työnhaun maailmaan hämmästyttävän vahvasti.

Työnhausta puhutaan jopa itsensä myymisenä, mikä särähtää monen korvaan. Ja saa särähtääkin. Eihän ihmisiä pidäkään kaupata.

Perustukset valetaan työssä

Kun oma työsi on markkinoinnista yhtä kaukana kuin merenpohja auringosta, voi olla, että päätät olla suomatta ajatustakaan brändin rakentamiselle ja tehdä vain työsi niin hyvin kuin osaat. Se saa luvan riittää, ajattelet. Tiedätkös, se onkin kaiken perusta ja mainio alku!

Johdonmukaisesti rakennettu brändi on kuitenkin vain osa yksilön digitaalista jalanjälkeä. Jokainen Facebookin tilapäivitys, keskustelufoorumeilla omalla nimellä kirjoitettu kommentti ja oikeastaan jokainen omalla nimellä internetissä tehty asia ovat osa ihmisen verkkobrändiä. Yleensä vain pieni osa kaikesta tästä näkyvyydestä on millään tasolla tietoista brändinrakentamista. (Antti Isokangas ja Riku Vassinen: Digitaalinen jalanjälki (Talentum, 2011).

Niinpä. Harva meistä nakuttaa somevasaraa määrätietoisesti sanomisiaan suunnitellen, jotta kokonaisuudesta rakentuisi juuri oikeanlainen henkilöbrändi. Ei, vaan kyse on ihan tavallisesta ihmisten välisestä kanssakäymisestä, jossa olemme omia itseämme.

Henkilöbrändi syntyy kohtaamisissa

Jos henkilöbrändi-sana saa aikaan päänsärkyä, tulkkaa se mielessäsi maineeksi.** Maine syntyy sivutuotteena, kun hoidat työsi hyvin. Ilman yhtäkään postausta tai somepeukunjälkeä. Ei tarvitse muuntautua markkinoinnin evankelistaksi, jos sydän sykkii kirjanpidolle tai sosiaalityölle.

Sosiaaliseen mediaankaan ei tarvitse vääntäytyä, jos et ole siellä aiemmin viihtynyt. Moni on toki antanut somelle mahdollisuuden ja yllättynyt iloisesti saadessaan esimerkiksi LinkedInin kautta apua ja töitä. Somekanavat ovat tehokkaita, sitä ei käy kieltäminen.

Mutta. Onhan verkostoja muuallakin! Some on vain yksi tapa olla vuorovaikutuksessa. Voit tietenkin soittaa tai sopia live-kahvit. Tai sopisiko tyyliisi kirjoittaa postikortti kuten Muska puoli vuosisataa sitten ehdotti hittikappaleessaan? Vai kutsuisitko mieluummin ulkoilemaan, taidenäyttelyyn tai kisakatsomoon?

Maine vs. todellisuus

Henkilöbrändiä ei ole pakko varsinaisesti rakentaa, sillä kaikista kohtaamisista jää muistijälki, ja muistijäljistä muodostuu maine. Myös tutkimuksin on osoitettu, että sosiaalisesti etäisemmät tuttavan tutut ovat viestin kulun kannalta tehokkaampia kuin omien verkostojen lähimmät ihmiset. Ei ole siis yhdentekevää, miten elät ja kohtelet muita!

Kaikki mitä olen ja teen, kertoo tarinaa siitä, kuka pohjimmiltani olen. Valintani paljastavat minut. (Perttu Pölönen: Tulevaisuuden identiteetit (Otava, 2020).)

Maineestaan kannattaa tietysti olla kiinnostunut, jos se ei tunnu vastaavan todellisuutta. Silloin siihen voi pyrkiä mieluummin vaikuttamaan itse kuin olla muiden kertoman varassa. Varsinkin jos tarvitset lisätehoa työnhakuun, voit saada siihen apua – henkilöbrändäyksestä.

Voi sitä, joka henkilöbrändin brändäsi! Kysehän on oikeastaan ihan vanhasta asiasta. Mielikuvasta, joka muille ihmisille on syntynyt sinusta ja osaamisestasi.

Ammatti-identiteetistä ja sen maineesta verkostoissa.

***

Miten henkilöbrändiallerginen voi vahvistaa henkilöbrändiä ilman egopullistelua? Siitä kerron seuraavassa blogissani.

*) Kauppalehti, 13.3.2020 (arviolta 27 000 työpaikkaa)
**) Tarkasti puhuen henkilöbrändi tarkoittaa henkilön maineen ja imagon kokonaisuutta, kertovat Isokangas ja Vassinen kirjassaan, mutta koska tässä blogissa pohditaan henkilöbrändiä työnhakijan kannalta eikä opiskella markkinointia, kirjoittaja on antanut itselleen luvan oikoa mutkia.