Sillä hetkellä, kun synnymme, alkaa meidän maallinen taivalluksemme kohti kuolemaa. Tai no, niille, jotka uskovat iankaikkiseen elämään, tämä on vain välivaihe.
Yhtä kaikki, ajatus siitä, että määränpää on tiedossa jo matkan alussa, on kiehtova. Se herättää väistämättä pohdinnan siitä, että alun tai lopun sijaan kannattaa keskittyä keskikohtaan, elämään.
Koska loppu tulee ennemmin tai myöhemmin, on perusteltua miettiä sitä, mihin elämänsä käyttää ja kenen kanssa aikansa viettää. Mitkä asiat tuovat nautintoa ja antavat merkitystä tälle ohikiitävälle hetkelle. Ja ennen kaikkea sitä, miten elämään ylipäätään suhtautuu.
Englantilaisen taidehistorioitsija, kirjailija ja poliitikko Horace Walpolen sanoin: ”Elämä on komedia niille, jotka ajattelevat; tragedia niille, jotka tuntevat.”
Pitääkö kärsimys hyväksyä?
Maailmassa on paljon kauneutta ja hyvää, mutta toisaalta maailma on myös hyvin julma ja epäoikeudenmukainen paikka.
Täällä pärjääminen vaatii paitsi toisia ihmisiä, myös oman nahkan parkkiintumista. Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että hyväksymällä ajatuksen siitä, että elämä on kärsimystä, pärjää paremmin.
Kanadalainen kliininen psykologi Jordan Peterson avasi hyvin ajatusta eräässä yhteydessä. Hänen mukaansa elämään kuuluu kärsimys, ja sen hyväksyminen vapauttaa. Ajatus perustuu siihen, että monet ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, mutta epäilevät itseään ja ajattelevat, että elämän pitäisi olla helppoa ja kivaa.
On hyvä tiedostaa, että optimismi löytyy pessimismin sisältä. Ymmärrän, että ajatus kärsimyksen hyväksymisestä saattaa kuulostaa pessimistiseltä ja lohduttomalta, mutta se ei tarkoita, että peli olisi menetetty. Kyse on siitä, miten kärsimykseen osaa suhtautua. Katsooko sitä tragedian vai komedian linssien läpi.
Osaatko nauraa itsellesi?
Resilienttejä ihmisiä tutkittaessa on huomattu, että yksi oleellinen tekijä psyykkisessä sitkeydessä on huumorintaju. Jos osaa nauraa itselleen ja elämälle, pystyy paremmin säilyttämään toiminta- ja palautumiskyvyn stressaavissa tilanteissa.
Maailma muuttuu jatkuvasti. Elämä haastaa meitä erilaisilla kriiseillä ja vastoinkäymisillä. Ne, jotka sopeutuvat muutoksiin nopeimmin ja kykenevät kohtaamaan haasteet ja vastoinkäymiset lamaantumatta, pärjäävät parhaiten.
Paras tapa sopeutua on hyväksyä asiat, jotka pitää hyväksyä ja tehdä se mahdollisimman nopeasti.
Tämän jälkeen asiat tulee laittaa perspektiiviin ja pohtia, kuinka vakavasta asiasta tai tilanteesta on kyse. Ja lopuksi: olipa tilanne kuinka ikävä tai vaikea tahansa, on siitä hyvä etsiä positiiviset ja optimistiset näkökulmat ja keskittyä niihin.
