Kuva © Ari Vänttinen

Olin aikeissa blogata poikkeustilanteestamme Pohjois-Suomen, erityisesti Oulun seudun, näkökulmasta. Kaikkien tuntemasta syystä johtuen menneet viikot ovat kuitenkin yhtenäistäneet maantieteellisiä alueitamme tavalla, jota emme ole elinaikanamme aiemmin kokeneet.

Paradoksaalista tästä tekee se, että yhtenäistyminen on saavutettu eristäytymällä.

Asuinpaikasta ja elämäntilanteesta riippumatta meistä jokainen on kokenut viime viikkojen aikana koronaviruspandemian vaikutukset omassa arkielämässään.

Kokoontumisia on rajoitettu, työn tekemisen luonne on muuttunut. Aiemmin muodostettua arvomaailmaa ja yleisesti omaksuttuja käytänteitä on jouduttu miettimään uusiksi.

Yhtäkkiä toisen ihmisen, erityisesti iäkkään vanhuksen, tapaaminen onkin epäsuositeltava itsekäs teko. Pakollisissa liikkumisissa yksityisautoilu onkin yhteiskunnan kannalta joukkoliikennettä parempi ratkaisu. Eikä lapsia tulisi päästää poistumaan liikaa sisätiloista.

Koko Suomen, ja jopa maailman, mittakaavassa tällä poikkeustilalla on tasoiteltu aatteellisia eroja maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Kaikilla on yksi yhteinen tavoite: pandemian taltuttaminen ja sitä kautta tilanteen normalisoituminen mahdollisimman pian.

Asuinalueellani Pohjois-Pohjanmaalla on tätä tekstiä kirjoittaessani (30.3.2020) tilastoitu 56 koronatartuntaa.

Tämä näkyy ymmärrettävästi myös tämän alueen työmarkkinatilanteissa, eikä yritysten toiminnan jatkosta tai työvoiman tarpeesta lähitulevaisuudenkaan osalta pystytä varmuudella paljoa sanomaan.

Kaiken melankolisuuden keskellä voitaneen kuitenkin todeta, että ainakin sosiologeille vuosi 2020 lienee tutkimusmateriaalin puolesta rikkain pitkiin aikoihin.

Jokainen kriisi opettaa meille aina jotain uutta. Se pakottaa meidät päivittämään tuttuja ja turvallisia toimintamallejamme. Ne samaiset mallit, jotka aiemmin toivat meille rutiineja ja turvaa, eivät yhtäkkiä enää sellaisinaan pädekään.

Hankalassakin tilanteessa meidän kaikkien etu on puhaltaa yhteen hiileen, unohtaa aatteelliset aluerajat ja maantieteelliset sijainnit, samalla kuitenkin pysyen fyysisesti niiden sisällä.

Olen Aaro Ukkola ja toimin Katja Noponen Oy:n Pohjois-Suomen aluepäällikkönä. Työskentelen Oulusta käsin.

Työotteessani korostuvat kiinnostukseni yhteiskunnallisiin ilmiöihin, tavoitteellisuus asiakkaan osallisuuden edistämisessä työnhakuprosessiin liittyen sekä muutoksen henkinen tukeminen osana ammatillista uudelleensuuntautumista.

”Jokaisessa meissä on osaamista, joka ei näy omassa näkökentässämme. Silmissämme lienee siis ”taitovika”?”

 

0 vastaukset

Jätä kommentti

Haluatko liittyä keskusteluun?
Voit vapaasti osallistua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *