Eihän nyt kannata hakea töitä, koska on kesä, joulu, korona. Täytyykö työnhakijan elää vuodenaikojen ja virusten armoilla? Tämänkertaisessa blogissani pohdin, ovatko uskomukset totta vai tarua.

Uskomus nro 1: Tammikuu on paras aika hakea, koska silloin on eniten ilmoituksia.

Uusien työntekijöiden palkkaamista on todella voitu pantata tammikuuhun, koska uusi vuosi, uusi budjetti. Ilmoitukset uusista työpaikoista näyttävätkin lisääntyvän vuoden alussa kuten myös pääsiäisen aikaan ja kesälomien jälkeen. Mutta.

Työpaikkailmoitus ei ole aina työpaikkailmoitus.

Suosituimpien työnantajien ei tarvitse usein ilmoittaa rekrytointiaikeistaan lainkaan, sillä ne saavat muutenkin jatkuvasti hakemuksia. Toisinaan ilmoituksia kyllä julkaistaan, mutta ketään ei aiota palkata.

Kun joku aiotaan palkata, siitä saatetaan kertoa vain yrityksen kotisivulla, Facebookissa, LinkedInissä, Instagramissa tai Twitterissä. Työnantaja voi myös vetää työpaikkailmoituksen pois somesta heti, kun se on houkutellut riittävästi kiinnostavia hakijoita. Toisinaan näin käy vain muutamassa päivässä. Voi olla, että et pääse edes hakuun mukaan, koska et ehdi nähdä koko ilmoitusta.

On myös yrityksiä, jotka työllistävät pääasiassa verkostoistaan ja henkilöstönsä suositusten perusteella. Ilmoittelu on tällöin osa markkinointia, ja sen tehtävänä onkin rakentaa työnantajamielikuvaa.

Valtakunnan suurimman sanomalehden sunnuntainumeron paksuudestakaan ei voi enää päätellä avointen työpaikkojen määrää. Työpaikkailmoitusten määrä kertoo eniten siitä, kuinka paljon avoimista työpaikoista ilmoitetaan. Todellisuudessa vain neljännes työpaikoista löytyy työpaikkailmoituksen kautta.*

Uskomus nro 2: Koko Suomi hiljenee heinäkuussa.

On paljon työpaikkoja, jotka sulkevat kesällä ovensa ainakin pariksi viikoksi. Mahdolliset sijaisuudetkin sovitaan hyvissä ajoin etukäteen.

Myös työnhakija tarvitsee lomansa, ja ajankohdankin voi päättää melko vapaasti itse. Jos haluat lomailla heinäkuussa, ajoitus on erinomainen, koska myös monet rekrytoijat lomailevat silloin.

Toisaalta keskustelut rekrytoijien kanssa ovat vain osa työnhakua, ja suuri osa työnhausta on työtä, jota voit tehdä milloin vain. Haastattelut ja työsopimusneuvottelut ovat tietenkin työnhaun h-hetkiä, mutta ajallisesti ne ovat vain pieni osa työnhakua.

Jotta h-hetket onnistuvat, niihin voi ja kannattaa valmistautua etukäteen. Voit esimerkiksi harjoitella osaamisen sanoittamista, treenata hakemuksen kirjoittamista ja kartoittaa verkostoja ihan milloin vain, päätös on sinun!

Voit päättää, keräätkö heinäkuussa voimia vai vahvistatko työnhakutaitoja ollaksesi täydessä terässä työnantajien palattua lomalta. Jos kuitenkin päätät lähettää hakemuksia heinäkuussa, kohtaat todennäköisesti vähemmän kilpailijoita kuin muulloin.

Niin kuin kävi kerran minulle. Meitä oli vain kaksi hakijaa, ja sain paikan.

Uskomus nro 3: Ainakaan jouluna kukaan ei rekrytoi.

Joulu on perinteisesti hiljaista työnhaussa. Toisaalta olen nähnyt hienoisia merkkejä muutoksesta, ainakin pääkaupunkiseudulla. Hiljenemisestä huolimatta rekrytointipäätöksiä tehdään välipäivinäkin.

Kun vuoden alussa ilmoitukset lisääntyvät, se tarkoittaa, että työnantajat ovat suunnitelleet rekrytointia edellisen vuoden lopussa. Kun pääset mukaan jo suunnitteluvaiheessa, koko työpaikkailmoitusta ei tarvitse ehkä edes julkaista.

Vuoden alussa valmennusasiakkaani harmitteli, kuinka häneltä oli mennyt ohi kiinnostava työpaikka, kun hän oli uskonut, että ainakaan jouluna kukaan ei rekrytoi. Ehkä se oli poikkeus, joka vahvisti säännön. Tai sitten maailma on muuttumassa. Emme voi vielä tietää.

Muuten voit suhtautua työnhakuun jouluna kuten työnhakuun kesällä. Päätä, mikä sopii sinulle ja toimi sen mukaan. Jos haet töitä joulukuussa, lomaile marras- tai tammikuussa. Kunhan työnhakusi ja hyvinvointisi ovat tasapainossa.

Uskomus nro 4: Ketään ei palkata, koska on YT-neuvottelut, pandemia, taantuma.

Kuluneen vuoden aikana ei taatusti ole kannattanut hakea töitä ravintolasta, lentoyhtiöstä tai risteilyaluksesta. Vaikka lomautuksia ja irtisanomisia on tullut aloille, joita kukaan tuskin olisi osannut ennustaa, on myös aloja, joille tarvitaan osaamista. Jopa entistä enemmän.

Käsidesi on tullut toistaiseksi jäädäkseen, ja etätöissä tarvitaan muidenkin äitien ja isien tekemää ruokaa. Verkkokaupat ja ostosten kotiinkuljetukset kukoistavat. Striimauspalvelujen katsojaluvut paukkuvat. Koteja sisustetaan ja vaihdetaan, hankitaan lemmikkejä ja mökkejä, pyöräillään ja saunotaan. Vaikka osa on kokenut taloudellisen katastrofin, osalle on kertynyt patoutunutta ostotarvetta.

Aina joku jää perhe- tai opintovapaalle tai eläkkeelle. Joku perustaa yrityksen tai muuttaa strategiaa. Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu. Ilmasto muuttuu. Kuluttajat kaipaavat uusia innovaatioita. Syntyy uusia mustia joutsenia.

Edes YT-neuvottelut takaisinottovelvollisuuksineen eivät ole este hakea töitä: Vaikka yhtä osaa ajettaisiin alas, voidaan toista kasvattaa ylös. Vaikka yhdenlaiselle osaamiselle ei enää olisi tarvetta, saatetaan tarvita toisenlaista. Sellaista, jota juuri sinulla on tai jota haluat oppia.

Vain sen takia ei kannata olla hakematta työtä, että kalenterissa lukee tietty kuukausi.

Tietenkin uuden työn saaminen voi poikkeusoloissa tai johonkin aikaan vuodesta kestää pidempään kuin olet entisessä maailmassa tottunut. Mutta oikea aika hakea töitä on silloin, kun päätät niin.

Koska aina on oikea aika hakea töitä.

 

Lähdeviittaus:
*Sitra, 2016.

Alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa meille työkykyjohtamisen ja työhyvinvointipalvelujen muotoilijoille.

Talven taittuminen kevääksi on havahduttanut monet työpaikat pohtimaan työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin tärkeyttä, mutta myös liiketoiminnan kasvun ja kannattavuuden edellytyksiä. Pysähtyminen tilinpäätöksen äärelle on tuottanut ideointia henkilöstösuunnitteluun ja uusien kehityshankkeiden innovointiin, joissa olemme saaneet olla mukana aktiivisina toimijoina.

Olemme käyneet päivittäin yrityspäättäjien kanssa dialogia siitä, millaisten palvelujen keinoin olisi mahdollista löytää esimerkiksi ratkaisuja sairauspoissaolojen vähentämiseen, ei-toivottuun henkilöstön vaihtuvuuteen, työilmapiirin haasteisiin tai työntekijöiden resilienssin vahvistumiseen.

On ollut innostavaa ja antoisaa olla tukemassa strategisesti ajattelevien yritysten arkea. Erityisen ilahduttavaa on ollut kuulla, että tekemäämme työhön on oltu enemmän kuin tyytyväisiä ja että meihin on voitu kumppanina luottaa.

Kipupisteet ja hyvän huomaaminen

Asiakkaamme arvostavat sitä, että teemme jokaisessa tilanteessa kaiken voitavamme, pyrimme sitoutuneesti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja löydämme heidän kanssaan myönteisen muutoksen mahdollistavia ratkaisuja. Nämä arvot ovat tärkeitä myös meille heidän toiminnassaan.

Kuluneen koronavuoden aikana emme mekään ole voineet mitään yritysten toimintaympäristön muutoksille. Tuottamillamme palveluilla olemme kuitenkin voineet vaikuttaa siihen, miten työyhteisöt, johto, esimiehet ja työntekijät pystyvät toimimaan ratkaisukeskeisesti, kaikista haasteista huolimatta.

Olemme selvittäneet yhteistyössä ahkerasti työyhteisöjen ilmapiirin solmuja, löytäneet muutosta vaativia kipupisteitä ja kehittämiskohtia sekä hioneet tapoja laittaa perusasioita uudelleen kuntoon.

Muutoskohteiden työstämisen rinnalla olemme myös oivalluttaneet työyhteisöjä huomaamaan jo heillä olemassa olevat sisäiset voimavarat ja vahvuudet, toimivat onnistumisen tukirakenteet sekä uudelleen muistettavat toimivan työpaikan pelisäännöt.

Aina ratkaisu ei ole ollut oletetun ongelman korjaaminen, vaan yhteistyön aikana havaittuun juurisyyhyn yhdessä vaikuttaminen sekä hyvän huomaaminen.

Kasvun mahdollistaminen

Usein toteamme työntekijöiden, esimiesten ja johtajien kanssa toteuttamamme työyhteisösovittelun, työyhteisövalmennuksen, työnohjauksen tai coaching-palvelun aikana, että inhimillisen kanssakäymisen haasteet koettelevat kaikkia työpaikkoja. Pulmapaikat kuuluvat väistämättä muodossa tai toisessa työelämän arkeen.

Viisautta on ollut kuitenkin tarttua ulkopuolisen, puolueettoman ja uudesta vinkkelistä asiaa tarkastelevan asiantuntijan apuun viimeistään silloin, kun omat keinot on jo käytetty. Askel kohti parempaa huomista ei välttämättä ole kivuton silloinkaan.

Myönteinen muutos ei tapahdu hetkessä, mutta pienikin liike uuteen suuntaan mahdollistaa nykyhetken pysähtyneisyyttä paremman tilanteen.

Kiputilaan jämähtämisellä jatkaa vain kärsimistä, kun taas kiputilasta oppiminen mahdollistaa kasvun.

Kevät on parasta kasvun aikaa, ja oppimisen muutosmatka alkaa monelle meistä juuri tänä keväänä.

Reilu vuosi sitten päätimme tulla esiin. Meitä oli kourallinen innokkaita, ja meillä oli asiaa. Tämä on kertomus yhteistyön voimasta. Tervetuloa Tuhannen ja yhden työn 1-vuotis(virtuaali)synttärikahveille!

Helmikuussa 2020 se alkoi soida. Meidän uravalmentajien ja muiden noposlaisten oma kanava. Halusimme blogata ja halusimme vlogata. Kutsuimme itseämme työnimellä Uratubettajat.

Kirjoitimme ja puhuimme, kerroimme työstämme, jaoimme vinkkejä, kannustimme. Annoimme kasvot työelämän asiantuntijoille, kukin oman persoonansa näköisesti. Postasimme bloggauksiamme ja vloggauksiamme somekanavilla ja pääsimme tavoitteeseen: yrityksemme tunnettuus sai uudet siivet, saimme aikaan somepöhinää. Ja pääsimme myös tukemaan ihmisiä uudella tavalla.

Käydessäni läpi ensimmäisen vuoden aikana julkaisemiamme sisältöjä huomioni kiinnittyi siihen, miten paljon työelämä on muuttunut vuoden aikana. Viime keväänä k-taudin rävähdettyä koko maailman silmille edessämme oli isoja muutoksia, isompia kuin tuolloin kukaan osasi edes kuvitella. Lennossa käyttöön otetuista työelämän uusista toimintatavoista on tullut vuodessa uusi normaali.

Onnistuimme hienosti nostamaan jo poikkeusvuoden alkuvaiheessa esiin niin etätyöhön kuin työhyvinvointiinkin liittyviä haasteita ja tarjoamaan niihin ratkaisuja. Tsemppasimme videotyöskentelyyn ja valoimme toivoa tulevaan. Mottona oli: Olemme samassa veneessä, yhteistyössä on voimaa!

Kiitosten aika

Vuoden aikana Tuhat ja yksi työtä -alustalle on saatu aikaan 47 julkaisua, tämä synttärivälitilinpäätös mukaan lukien. Mielestäni se on varsin hieno saavutus, josta haluan nyt lausua ison kiitoksen kaikille mukana olleille ja oleville. Lämmin kiitos myös kaikille yrityksemme työntekijöille, jotka olette käyneet tykkäilemässä ja kommentoimassa somejulkaisujamme.

Olemme päivittäneet työnhakutaidot tälle vuosituhannelle. Olemme kertoneet osaamisen tunnistamisesta ja itsensä markkinoinnista ja myynnistä työnantajalle. Olemme muistuttaneet työhyvinvoinnista ja työn merkityksellisyydestä. Olemme porautuneet henkiseen suorituskykyyn ja sisäiseen motivaatioon. Ja tarjonneet mielentreeniharjoituksia.

Olemme tarjonneet myös tukea muutokseen. Olemme kannustaneet ottamaan vastuun omista ajatuksista, päästämään irti rajoittavista uskomuksista ja opettelemaan myötätuntoa. Olemme antaneet työkaluja itsetuntemuksen lisäämiseen ja uusia näkökulmia alanvaihtoon ja oman ammatti-identiteetin kirkastamiseen. Olemme auttaneet vapautumaan huijarisyndroomasta ja taklaamaan ikäsyrjintää. Olemme muistuttaneet kuuntelemisen ja kuulemisen jalosta taidosta.

Olemme myös korostaneet esimiestyön merkitystä ja tiimityöskentelyn arvoa. Olemme haastaneet yritysjohtajia tulemaan ulos somekaapista. Olemme laulaneet oodin myyjille ja muistuttaneet epävarmuuden sietämiskyvyn tärkeydestä.

Ihan parasta oli…

Uravalmentajina meidän tehtävämme on kannustaa ja nostaa asiakasta ja muistuttaa häntä hänen onnistumisistaan. Tämän vuoksi päätimme pukea suutarin lapselle kengät ja antaa uratubettajillemme mahdollisuuden kertoa, miten he ovat kokeneet Tuhannen ja yhden työn sisällöntuottamisen.

Tässäpä kissat pöydälle, ja hännät pystyyn:
”Minusta parasta on ollut meidän yhteisöllinen somepöhinämme, joka on saanut monet työntekijämme aktivoitumaan somen puolella. Toki tämä näyttää hyvältä myös ulospäin, ja onkin yksi tärkeä yritysimagon luomisväline.” -Katja Noponen

”Ihan parasta on ollut heittäytyminen yhdessä someen. Takki, tukka ja ajatukset auki. Rohkeasti näyttäen kaikille muillekin, mitä olemme, mitä teemme ja mitä osaamme.” -Suvi Pikkusaari

”Parasta on ollut se, kun on voittanut omat pelkonsa ja ylittänyt itsensä.” -Terhi Saariaho

”Kirjoittamalla auttaminen on ollut pitkään uraunelmani, ja bloggaaminen on toteuttanut sen. Valmennusaika on rajallista, eikä kaikilla ole mahdollisuutta päästä uravalmennukseen, mutta blogia voi lukea ihan kuka tahansa, joka tarvitsee apua urasuunnitteluun ja työnhakuun.” -Minna Leskinen

”Parasta on ollut se, että kannustamme aidon avuliaasti toisiamme, myös somessa. Meidän yhteistyössämme tosiaan on voimaa – ja miten hienoja tekstejä meidän valmentajamme tuottavatkaan.” -Katja Kokko

”Tämä on uusi kanava, jonka avulla pääsemme jakamaan vahvaa ammatillista osaamistamme, jota yrityksestämme löytyy. Siitä on konkreettista hyötyä ihmisille eri elämäntilanteissa. Itselleni vloggaus oli ihan uutta, ja olen päässyt haastamaan itseni uudessa formaatissa. Siinä olen voinut kiteyttää laajoja teemoja lyhyessä ajassa. ” -Daniel Venström

”Ehdottomasti parasta on ollut itsensä haastaminen ja omalla epämukavuusalueella toimiminen. En ole pitänyt itseäni sanaseppona, mutta itselle merkityksellisistä asioista kirjoittaminen on tuntunut yllättävän luontevalta. Lisäksi omien työtovereiden bloggaukset ovat myös valottaneet laajaa osaamista, jota yrityksemme sisällä on. Olen kiitollinen, että olen saanut olla mukana!” -Sari Laaksonen

Lopuksi haluan kiittää lämpimästi myös kaikkia someseuraajiamme, ihan jokaista teitä henkilökohtaisesti. Tervetuloa jatkossakin seuraamaan, tykkäilemään ja kommentoimaan tarinoitamme.

Mikäli et ole vielä tutustunut Tuhannen ja yhden työn aarrearkistoomme, käypä kurkkaamassa täältä www.katjanoponen.fi/tuhat-ja-yksi-tyota/

Nostakaamme synttärimalja 1-vuotiaalle Tuhannelle ja yhdelle työlle!

Valoisin pääsiäis- ja kevätterveisin,
viestintäkoordinaattori Marjo-Kaisu

Saat työpaikalla kehuja hyvin hoidetusta tehtävästä. Mikä on ensimmäinen mieleesi juolahtava ajatus? Puhdasta tuuria?

Työhaastattelussa rekrytoija ylistää osaamistasi ja kokemustasi. Otatko kehut vastaan vai pelkäätkö ylimyyneesi osaamistasi ja valheellisesti lunastaneesi paikkasi haastattelussa? Tuleeko tunne, että sinun pitää skarpata, jottet jää valheesta kiinni?

Omien onnistumisten tai vahvuuksien sanoittaminen on harvalle helppoa. Valmennustyössä huomaa usein, että omaa osaamista tai menestystä sanoitetaan hyvin vaatimattomasti. ”No se nyt vain oli sellainen, ei sitä kannata ehkä mainita. Ettei tule sellaista kuvaa, että oikeasti osaisin jotakin.” Joskus kyse voi olla vaatimattomuudesta, mutta illuusion tai valheiden sijaan ajatukset voivat johtua myös huijarisyndroomasta.

Olenko huijari?

Huijarisyndroomalla tarkoitetaan ihmisen kokemusta siitä, että menestys ja onnistumiset ovat enemmänkin tuuria kuin talenttia. Huijarisyndrooma on ajatusvääristymä, jossa ihminen kokee, että muiden käsitys omasta osaamisesta perustuu valheelliseen kuvaan. Ihminen alkaa pelätä hetkeä, jolloin ympäristö huomaa totuuden.

Huijarisyndrooman omaava ajattelee, että hänen saavutuksensa ja menestyksensä ovat ”valheellisesti” ansaittu. Onnistumiset ovat enemmänkin tuurista kiinni kuin omasta osaamisesta tai kovasta työstä. Kunniaa onnistumisista on vaikeaa ottaa, sillä ne saavutettiin ”minusta huolimatta”. Huijarisyndroomasta kärsivä pyrkiikin omalla toiminnallaan ylläpitämään kuvittelemaansa illuusiota ja on tästä syystä usein yksi ahkerimmista työntekijöistä.

Huijarisyndrooman on sanottu iskevän noin 70 prosentille ihmisistä (Ekman, 2017). Toisilla se saattaa olla hetkellistä painimista ajatusten ja todellisuuden välillä, kun taas joillakin se voi olla päivittäistä suorittamista, ahdistusta ja pelkoa. Pahimmillaan se voi ajaa ihmisen uupumuksen partaalle.

Miten sinun kannattaa toimia?

1. Pysähdy

Kun uskoa omaan osaamiseen ei tahdo löytyä tai kun koet pelkoa paljastumisesta, on hyvä hetki pysähtyä. Omien ajatusten tunnistaminen on hyvä lähtökohta huijarisyndrooman taltuttamiselle. Epävarmuuden tunteet ovat normaaleja ja ne iskevät meistä jokaiseen.

On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että olisit onnistunut feikkaamaan osaamisesi koko työuran ajan jäämättä valheesta kiinni. Harva meistä on niin hyvä näyttelijä. On siis aika tunnustaa, että antamallasi panoksella on ollut vaikutusta onnistumisiin.

2. Kerää onnistumiset ja positiiviset palautteet yhteen

Kuten aiemmin todettiin, jokainen epäilee osaamistaan välillä. Tällöin on hyvä palauttaa mieleen saadut positiiviset palautteet. Kerää saamiasi palautteita yhteen, laadi vaikka oma positiivisten palautteiden ja onnistumisten kansio. Pidä se helposti saatavilla, jotta voit tarvittaessa palata tarkastelemaan palautteitasi.

3. Puhu

Omat kokemukset on hyvä jakaa vaikka luotettavan työkaverin kanssa. Saatat yllättyä, että myös työkaverilla on ajoittain samanlaisia tunteita. Varaudu kuitenkin siihen, että asia saattaa hieman huvittaa kaveria. Tietoisuus siitä, että et ole tällä planeetalla ainoa, joka painii samojen ajatusten kanssa, saattaa tuoda mukanaan suuren helpotuksen tunteen.

Muista siis jatkossa: onnistumiset ja menestykset eivät tule pelkällä tuurilla, vaan siihen tarvitaan myös talenttia. Taputa siis itseäsi olkapäälle tai paukuttele huoletta henkseleitä, sillä SINÄ itse sait kaiken aikaan.

Lähteet:

Tiina Ekman: Huijarisyndrooma – Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä), Minerva Kustannus, 2017

Olen Sari Laaksonen ja toimin uravalmentajana Seinäjoella Etelä-Pohjanmaalla.

Työni arvopohjana toimivat vahvasti asiakaslähtöisyys, ratkaisukeskeisyys ja kunnioittava kohtaaminen.

”Ihmisen kohtaaminen ja hyväksyminen juuri sellaisena kuin hän sillä hetkellä on jättää pysyvän positiivisen jäljen.”

 

Uravalmennukselle on monia lähtökohtia. Yhdellä terveys estää entisen työn tekemisen, toinen kohtaa irtisanomisen, kolmas kokee olevansa väärässä työpaikassa.

Tarinoita on monenlaisia: ”Koulut tuli käytyä, kaikki kaverit hakivat tietylle linjalle, niin minäkin. Sillä tiellä sitä sitten on tullut oltua, kunnes nyt en enää pysty sitä työtä tekemään. En ole koskaan oikein edes ajatellut, mitä haluan tehdä. Olen kuitenkin tykännyt aiemmasta työstäni.”

”Muutin poikaystävän perässä toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Katsoin samasta kaupungista kiinnostavimman oppilaitoksen ja hain sinne. Valmistuttuani työllistyin samalle alalle. Etenin urallani mukavasti, mutta koin eläväni muita varten. Valmistumisestani on yli 20 vuotta. Nyt pohdin ensisijaisesti, kuka olen ja toiseksi, mitä haluan tehdä.”

”Tämä on ollut unelma-ammattini lapsesta saakka. En halua tehdä mitään muuta. En voi käsittää, miksi minut irtisanottiin.”

Joka toinen vaihtaa alaa

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 61 prosenttia työntekijöistä on vaihtanut alaa elämänsä aikana. Vuonna 1984 sama luku oli myös noin 60 prosenttia. Edelleen Tilastokeskuksen mukaan vuosien 1990–2018 välillä aikuiskoulutukseen on osallistunut 47–54 prosenttia kaikista 18–64-vuotiaista.

Jos vedämme aiheesta karkean johtopäätöksen, vähintään joka toinen vaihtaa alaa ja/tai opiskelee aikuisena uutta alaa. On siis aivan yhtä normaalia vaihtaa alaa kuin olla vaihtamatta. Yllättikö tämä sinut?

Palaan ajatuksissani menneisyyteen, lukioaikaan. Osa kavereistani tuntui tietävän heti, mitä he haluavat tehdä loppuelämänsä. Itse olin ns. ihan kujalla. Oli tosi pelottavaa ajatella, että alle 20-vuotiaana tehdyt valintani määrittelisivät loppuelämääni.

Kukaan ei kertonut minulle, ettei minun tarvinnutkaan vielä tietää, mikä tai kuka minusta tulee. Voi kun joku olisi sanonut minulle tuolloin, että elämä on matka, ja matka on tärkeämpi kuin määränpää. Mutta eipä sanonut.

Ihan hyvin minulle on silti käynyt, takanani on yksi isompi uramuutos minullakin. Koska olen ollut mukana hyvin monen ihmisen uramuutoksissa, tiedostan nyt yhä selvemmin, että elämä ja varsinkin työelämä on matka. Ja jos joku ei enää nauti matkasta, voi olla aika katsella uutta. Päätös uuteen hakeutumisesta vaatii toki rohkeutta ja tietysti asiaa kannattaa pohtia tarkasti, yksin ja yhdessä jonkun kanssa.

Monta syytä työnhakuun

Milloin on sitten oikea aika hakea töitä? Päätös työnhausta on kenties tullut ulkopuoleltasi pakotetusti yt-neuvotteluiden ja irtisanomisilmoituksen myötä. Tai ehkä sinulla on sisäinen palo tehdä työksesi jotain muuta.

Kenties koet, että olet antanut työnantajallesi kaiken, mitä sinulla on annettavaa. Tai olet käynyt vaan ns. töissä ja päässyt toteuttamaan itseäsi esimerkiksi harrastuksissa, mutta nyt haluaisit enemmän merkitystä myös työhösi.

Elämässä on paljon asioita, joihin voi itse vaikuttaa, mutta myös runsaasti asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Käsitykseni mukaan ihmisen ajatusmaailmaa määrittelee vahvasti se, miten hyvin hän pystyy hyväksymään asiat, joihin ei voi itse vaikuttaa.

Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä. Miksi emme siis tekisi siitä niin hyvää kuin mahdollista, niissä rajoissa, joissa itse pystymme asioihin vaikuttamaan?

Pyydä apua ammattilaiselta

Tilanteessa, jossa pohdit aiemmin mainittuja asioita, on hyvä pyytää apua. Usein tulee juteltua kavereiden tai puolison kanssa, mutta ehkäpä he ovat liian lähellä sinua eivätkä kenties näe asiaa kuten sinä.

Voisiko keskustelukaverinasi ollakin joku ulkopuolinen? Sinun ei tarvitse olla yksin, vaan yksikin hyvä keskustelu ulkopuolisen kanssa saattaa avata ajatussolmuja ja selventää tilannetta.

Apua on saatavilla. Vaikka vastaukset ovat sinulla itselläsi, uravalmennuksen ammattilainen voi auttaa sinua löytämään nuo vastaukset.

Jos kaipaat tukea uuden urasuunnan löytämiseen, meiltä avun saaminen on tehty helpoksi. Yli kuusikymmentä uravalmentajaa ympäri Suomen ovat valmiina auttamaan sinua. Löytyisikö täältä sinullekin sopiva valmennuskokonaisuus? Tutustuthan verkkokauppaamme: www.katjanoponen.com/verkkokauppa/

Mitä ikinä päätätkään tehdä, toivon sinulle rohkeutta ja toivonkipinöitä tulevaisuuteen, työtilanteesta huolimatta. Sinulla on vain yksi elämä.

PS. Viime vuoden valmennusasiakkaistamme 91 % suosittelee palveluamme.

Olen Noora Kekki, asiakkuuspäällikkö ja uravalmentaja. Toimin tällä hetkellä myös valtakunnallisen myyntipäällikön opintovapaan sijaisena.

Olen idearikas ja toimelias kehittäjäsielu ja uskon positiivisuuden voimaan. Uskon myös, että jokaisella on sisällään voimaa ja kykyjä, joista hän ei ole tietoinen. Luotettavassa ja positiivisen kannustavassa ilmapiirissä nämä ominaisuudet on mahdollista löytää ja valjastaa käyttöön.

”Kukaan ei tiedä, mihin pystyy ennen kuin on yrittänyt.” – Publilius Syrus

Tunnistatko omat tapasi, jotka tuovat sinulle positiivista energiaa? Haluisitko saada lisää puhtia arkeesi? Tässä sinulle harjoitus, jonka avulla löydät sinulle sopivan keinon buustata jaksamistasi.

Työnhaku on monelle henkisesti raskasta aikaa. Se haastaa jaksamisen rajat, kun epävarmuus tulevasta jyllää.

Olisiko kuitenkin mahdollista, että tästä epävarmasta ajasta huolimatta voisi elää riittävän hyvää ja hyvinvoivaa elämää? Voisiko ajanjaksoa ajatella mahdollisuutena kokeilla erilaisia asioita, oppien uusia keinoja käsitellä pettymyksiä ja iloita onnistumisista?

Entä jos onnistuisi ajattelemaan työnhakua projektina, jossa on tilaa tavoitteelliselle tekemiselle, mutta myös luovalle laiskuudelle?

Listasin tähän blogiini muutamia vinkkejä, joiden avulla voi pitää huolta itsestään työnhaun aikana. Kokeile näitä soveltaen omaan tilanteeseesi:

  • Luo selkeä päivärutiini. Jos työssä ollessasikin kello herätti sinut aamulla, miksi et ylläpitäisi hyviä käytänteitä myös työnhaun aikana? Näin sinun on helpompi solahtaa takaisin rutiineihin työpaikan saadessasi, kun valmiiksi olet pitänyt vuorokausirytmistäsi huolta.
  • Huolehdi unen lisäksi myös muista elämän peruspilareista – ravinto, liikunta – kuten olisit työssä. Työnhausta ei turhaan sanota, että se käy työstä. Ajattele siis työnhakuasi yhtenä projektina, josta olet vastuussa. Tee viikoittainen suunnitelma ja aikataulu työnhakusi tueksi.
  • Pidä kirjaa onnistumisista ja saamistasi positiivisista palautteista työnhaussa. Pidä kirjaa myös niistä asioista, jotka elämässäsi ylipäätään on hyvin. Työnhaku haastaa päivittäin sietämään epävarmuutta. Kiitollisuuspäiväkirjan pitämisellä voi ohjata aivoja kiinnittämään huomion huonosti olevien asioiden sijasta siihen, mikä jo toimii ja on hyvin.
  • Hanki vertaistukea. Älä jää yksin. Kun tietää, että on muita, jotka kamppailevat työnhaun kanssa, on tärkeää päästä jakamaan kokemuksia, epäonnistumisia ja onnistumisia. Esimerkiksi netin ja ammattiliiton kautta löytää paljon erilaisia ryhmiä, joissa on paljon samassa tilanteessa olevia.
  • Pyydä ystäviltä, lähipiiriltä tai vertaisilta palautetta hakemuskirjeisiin. Ihmiset auttavat mielellään. Tulemme usein sokeaksi omalle osaamisellemme, ja sen vuoksi kannattaa pyytää hakemuksiin palautetta muiltakin. Voisitko itse auttaa vuorostasi jotain toista? Auttaminen tekee auttajallekin hyvän mielen.
  • Pidä huolta ammatillisesta osaamisestasi. Osallistu webinaareihin ja koulutuksiin, kuuntele podcasteja, lue kirjoja, seuraa uutisia. Tee mitä tahansa, minkä avulla pysyt ”ajan hermoilla”.
  • Haasta uskomuksesi ja ajatuksesi. Suhtaudu itseesi myötätunnolla. Syytätkö joskus ikääsi, sukupuoltasi, osaamistasi tai muita ominaisuuksia, joiden vuoksi koet, että et tullut valituksi hakemaasi työpaikkaan? Kuuntele, millä tavalla puhut itsellesi. Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa ja haasta uskomuksesi. Puhuisitko parhaalle ystävällesi samalla tavalla kuin itsellesi tällaisissa tilanteissa puhut? Voisitko useammin taputtaa itseäsi olalle ja sanoa, että parhaasi teit, tällä kertaa ei onnistunut, mutta vielä sinun vuorosi tulee?
  • Koska olemme ihmisiä, joihin vaikuttaa koko muu elämä, kukaan meistä ei ole joka päivä 100-prosenttisesti työ- tai työnhakukykyinen. Työnhaun lisäksi elämässä voi olla monenlaisia haasteita terveyden, toimeentulon ym. kanssa. Siksi on aivan luonnollista, että joka päivä ei ole voimia työnhakuun. Jos mieli on useimpina päivinä musta ja tuntuu siltä, että tilanteesta ei ole ulospääsyä, hanki apua ajoissa. Esimerkiksi Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa numerossa 09-2525 0111. Lisätietoja Mieli ry:n sivuilla https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua.
  • Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: Ota rennosti! Yhtä tärkeää kuin on asettaa itselleen työnhaun suunnitelma, on viettää välillä päiviä, että ei tee kerta kaikkiaan mitään työnhakuun viittaavaa. Nollaa ajatuksesi ja tee niitä asioita, joista nautit ja joista saat virtaa. Tiedät itse, mikä sinulle parhaiten sopii.

Työnhaun viidakosta löydät kyllä reitin ulos, kun jaksat jatkaa matkaa vaikka lyhyinkin askelin kerrallaan. Etkä menetä uskoa itseesi!

Onnea työnhakuun!

Uusi vuosi ja vlogin osalta “uusi kausi”. Tällä videolla käyn läpi sitä, mitä tämän vuoden vlogeissa tulen käsittelemään. Pääasiassa aiheina ovat monipuolinen työnkuvani, sekä se, miten yritän rakentaa henkilöbrändiäni.

Hämmentyneenä olen seurannut keskustelua työnhaussa kohdatusta syrjinnästä enkä voi kiistää kenenkään kokemusta.

”Eniten ikäsyrjintää kokevat yli 55-vuotiaat palkansaajanaiset. Torjunta ilmenee erityisesti rekrytoinnissa.”*

”Henkilöstöalan ammattilaisista 11 prosenttia kertoi havainneensa rekrytoinnissa tapahtunutta syrjintää omassa organisaatiossaan.”**

”En ole nähnyt syrjintää työnhaussa vuosikausiin.”***

Syrjintä ei koske vain työelämän konkareita, vaan sitä ovat kokeneet myös aivan nuoret, raskaana olevat ja pienten lasten äidit.

Silti en voi olla huomioimatta uravalmentajan kokemuksianikaan. Toisinaan nimittäin tuntuu, että osa työnhakijoista on etukäteen niin varmoja ikäsyrjinnästä, että siitä voi syntyä itseään toteuttava ennuste. Uskon kyllä, että työnhakijoita syrjitään. Ihan kaikkea ikäsyrjinnäksi nimettyä en kuitenkaan purematta niele, sillä uskon myös, että osa syrjinnästä on estettävissä.

Tee tilaa tunteille ja toivolle

Kun työsuhteesi on päätetty, pysähdy hetkeksi. Tarvitsetko aikaa luopumiselle? Juuri tulostettu irtisanomisilmoitus kädessä iskee helposti kauhu. Vaatiihan asuntolaina edelleen lyhennystä, ja uutiset huutavat tilastoja, joiden mukaan työnhaku vaikeutuu huomattavasti kolmen kuukauden jälkeen. Siihenkään en muuten täysin usko, mutta se on toisen blogin aihe, ja asuntolainaankin saa lyhennysvapaata. Ota siis ensin tuumaustauko.

Kun annat tunteiden tulla ja mennä tuoreeltaan, se helpottaa työnhakua, kun sen aika on. Tämä koskee tietysti aivan kaikenikäisiä, mutta varsinkin, jos olet ollut sitoutunut työnantajaasi vuosikymmenien ajan. Kun pitkästä (työ)suhteesta joutuu luopumaan, olisi suorastaan ihme, jos se ei tuntuisi missään.

Tunteet eivät tietenkään noudata aikatauluja ja ne voivat aktivoitua milloin vain. Joskus tunteille löytyy sijaa vasta kun uusi työsopimus on allekirjoitettu. Siitä huolimatta pidä huolta itsestäsi ja vaali toivoa, sillä se on vastalääkettä kyynistymiseen ja katkeroitumiseen kannustaville möröille, jotka lymyävät salatussa surussa ja koteloituneessa kiukussa. Mielesi palkitsee rauhalla ja hyväksynnällä.

Työttömyys ei korreloi kyvykkyytesi kanssa eikä ole yhtä kuin ihmisarvosi ja identiteettisi. Usko itseesi – olet niin paljon enemmän kuin työsi!

Jos tarvitset tukea ajatusten kirkastamiseen ja tunteiden kohtaamiseen, eikä läheisten apu riitä, voit pyytää tukea esimerkiksi työterveyshuollosta, uravalmennuksesta, ammattiliitosta tai vertaisilta. Pysähtyminen kirkastaa arvojasi ja vie lähemmäs omannäköistä työelämää.

Tunnista ja tunnusta taitosi

Ikäsyrjinnän taustalla piileksii uskomuksia tai huolia, kuten työnhakijan kyvyttömyys oppia uutta, sopeutumattomuus muutoksiin tai motivaation ja innostuksen puute. Höpöhöpö, sanoo uravalmentaja. Uskomukset eivät ole yhtä kuin totuus.

Mieti, mihin kaikkeen olet taipunut elämäsi aikana ja mitä taitoja olet kerryttänyt. Kirjoita, piirrä aikajana tai puhu ääneen, mikä vain auttaa tunnistamaan, mitä olet oppinut.

Hyvästele liiallinen vaatimattomuus, sillä kukaan ei tiedä, mitä osaat, jos et kerro. Osaamisesi ei ole katteetonta omakehua vaan tosiasia.

Teroita taktiikkasi ja työnhakuvälineesi

Olet ehkä kuullut kyllästymiseen saakka, kuinka 75 prosenttia löytää uuden työn verkostojen avulla ja vain 25 prosenttia työnhakijoista vastaamalla työpaikkailmoitukseen (Sitra, 2016).

Purjehditko silti punaiselle merelle tuhansien muiden kanssa hakemalla vain ilmoitustyöpaikkoja? Jos haet työtä yksityiseltä sektorilta, aktivoi verkot sinisellä merellä ja tarjoa osaamistasi siellä, missä kilpailu ei ole verisintä.

Jos et pääse haastatteluun ilman ansioluetteloa ja hakemusta, päivitä ne. Ja vaikka pääsisitkin, asiakirjat ovat oiva tapa tehdä osaamisesi näkyväksi itsellesikin, jotta osaat kertoa siitä muille.

CV:llä ei kuitenkaan tarvitse kikkailla. Pienellä visuaalisella mausteella voit toki erottautua punaisella merellä tai hakiessasi graafikoksi. Ennen kaikkea huolehdi kuitenkin lukijaystävällisyydestä ja keskity sisältöön. Monia auttaa, kun tarkastelee, miltä ansioluettelo ja hakemus näyttävät paperilla. Kutsuvatko ne lukemaan? Ymmärtäisikö 13-vuotias, mitä osaat?

Suosittelen poistamaan syntymävuoden ansioluettelostasi ja hakemuksestasi niin kauan kuin anonyymi rekrytointi ei ole kaikkialle mahdollista. Ei siksi, että ikä pitäisi piilottaa, vaan siksi, että se ei ole työnhaun kannalta olennaista, kuten ei myöskään siviilisäätysi tai perhekokosi.

Sen sijaan kerro, mitä osaat, mistä motivoidut, asenteestasi sekä kyvystä ja halusta oppia uutta – ne ovat työnantajien mielestä tärkeimpiä asioita uuden työntekijän palkkaamisessa. Lue myös Työnhaku ja myynti ne yhteen soppii

Ei taikatempuilla tai tiskin alta

Voi olla, että olet jo tehnyt kaiken mahdollisen etkä silti ole saanut työtä. Olen vilpittömästi pahoillani, työhaluisen pitäisi päästä töihin! Mutta jos löysit vinkeistä jotain uutta, kokeilisitko?

Valtaosa yli viisikymppisistä valmennettavistani on työllistynyt, jopa parin vuoden työttömyyden jälkeen. Iäkkäimmät heistä ovat olleet 60-vuotias nainen ja 62-vuotias mies.

Enkä edes omista taikasauvaa tai tiskiä, jonka alla olisi töitä.

Pst. ”Työ- ja elinkeinoministeriön tuottama työolobarometri ei tue käsitystä, jonka mukaan ikääntymisellä ja työkyvyn heikkenemisellä olisi selvä yhteys.” Päinvastoin: ”Vanhempien työntekijöiden työkyky on kohentunut 2000-luvun alkuun verrattuna.”****

Lähdeviittaukset:
*Niina Viitasalo, Varttuneet ja ikäsyrjintä työelämässä -väitöskirja, Tampereen yliopisto, 2015.
**Yle Uutiset, 14.12.2020.
***Verkostoni rekrytointiammattilaiset keskusteluissa, 2020.
****Sirpa Pääkkönen, Pätkiä ja potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä (Avisado, 2020).

Toimitusjohtajamme joulutervehdyksessä Katja kertoo, miten hänen lapsuutensa pienen maalaiskoulun ekaluokan joulujuhlassa lausutut sanat sopivat tähänkin päivään.