Oletko kuullut, että ihmismieltä on verrattu jäävuoreen? Klassisessa vertauskuvassa meren pinnan yläpuolella oleva vuorenhuippu kuvastaa tietoista mieltä. Ja pinnan alapuolelle jäävä järkäle tiedostamatonta, alitajuntaista mieltä.

Harvoin tulee pohdittua, että vain 20 prosenttia ajatuksistamme on tietoisessa mielessä. Puhumattakaan siitä, että jopa 80 prosenttia mietteistämme on piilossa alitajunnan syövereissä.

Vieläkin kiinnostavamman tästä mielen pelistä tekee se, että ihmisellä on arvioitu syntyvän 70-80 000 ajatusta päivässä! Valitsemme itse niistä jokaisen, tiedostamatta tai tietoisesti.

Suurin osa ihmisistä kulkee lähes koko elämänsä mielen autopilotilla, kuten se kuuluisa laput silmillä kaahaava ravihevonen. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, ainakaan niin kauan kuin elämä ravaa mukavasti eteenpäin.

Usein elo kuitenkin heittää radalle kapuloita, jolloin oman mielen maisemiin on jopa suositeltavaa matkustaa.

Muutosvalmentajan työssäni yksi tärkeimpiä asioita on saada valmennettava oivaltamaan, että tietoinen ajattelu on vahvin muutostyökalu. Usein etenkin ns. epätoivotun muutostilanteen keskellä ihminen lähtee automaattisesti hakemaan ratkaisua itsensä ulkopuolelta sen sijaan, että porautuisi ajatteluunsa.

Jokainen yksilö reagoi muutokseen omalla tavallaan. Siihen vaikuttavat senhetkisten voimavarojen lisäksi myös menneisyyden muistikuvat, jotka elävät mielessä. Ne saattavat olla syvälle haudattuina, mutta nostavat päätään muutoksen ”pakottamina”.

Valmennustapaamisissa mielen kennoista nousee lähes poikkeuksetta yksi asia ylitse muiden: uskomukset.

Meillä ihmisillä on sekä eteenpäin vieviä että rajoittavia uskomuksia. Yhteistä niille on se, että vaikka ne ovat vain uskomuksia, ne toteuttavat itse itseään. Hyvässä ja pahassa.

Hyvin yleinen uskomus kuuluu: ”Minä en ole riittävä.” Jokainen voi vain (mieli)kuvitella, mitä tällainen ajatus saa aikaan ihmisen minäkuvalle ja itsetunnolle. Ja miten se vaikuttaa hänen valintoihinsa ja toimintaansa.

Mentaalivalmentajan keskeinen tehtävä on auttaa asiakasta avaamaan pinnan alla olevaa jäävuoren ydintä. Siellä asustavat rajoittavat uskomukset, pelot, syyllisyydet ja häpeä.

Merenpohjaan saakka ulottuva alitajunta on kuin aarrearkku. Siellä olevien pelkojen kohtaaminen turvallisessa ympäristössä on usein asiakkaan elämää suuresti helpottava ja jopa mullistava tapahtuma.

Alitajunnassa asustaa myös piilossa oleva potentiaali, jonka olemassaolosta ihminen ei välttämättä edes tiedä. Siellä elävät myös viisaus ja luovuus, joita voi houkutella esiin elämää rikastuttamaan.

Ratkaisukeskeisen valmennusmenetelmän motto kuuluu: ”Ihminen itse tietää ratkaisun ongelmiinsa. Hän ei vain tiedä tietävänsä.” Kun koutsattavan oma ”lamppu” syttyy, hän oivaltaa olevansa oman elämänsä paras asiantuntija. Tällöin tapahtuu muutos.

Ei siis liene aforismihöpinää väittää, että olemme sitä, mitä ajattelemme. Suosittelen jokaiselle ryhtymistä oman jäävuoren valloitukseen. Ja miksei vähän jopa sen sulattamiseen. Vaikka jo tänään.

Onnellista kesämieltä kaikille!

Helppo harjoitus laiturin nokkaan (tai ulapalle):
1. Heittäydy luovaan joutilaisuuteen. Se on lempeä tapa saada yhteys alitajuntaan ja opetella tietoista ajattelua.
2. Vietä aikaa itsesi kanssa. Kuuntele ihmishälyn sijaan vaikkapa kuikan huutoa tai laineiden liplatusta.
3. Nuku mahdollisimman paljon. Unet ovat suoria viestejä alitajunnaltasi sinulle.

Hieman kärjistetyn esimerkin kautta on tarkoitus herättää jokaista (esimerkistä huolimatta) miestä ja naista pohtimaan omia ruokailutottumuksia ja syömisen aikatauluttamista.

Elämme monilla työpaikoilla nyt aikaa, jolloin kevään kehityskeskustelut on pidetty, alkuvuosi on laitettu pulkkaan ja kesäloma kolkuttelee yhden jos toisenkin etätyöhuoneen ovella.

Pian on aika kerätä pillit pussiin myös omalta työpöydältäni ja lähteä kohti ahon laitaa. Tässä kohtaa on hyvä hetki tehdä inventaariota esimiestyöstä ja vastata itsereflektiokysymyksiin välitilinpäätöksen hengessä.

Olenko tehnyt oikeita asioita?

Tähän kysymykseen vastaaminen on ollut tänä keväänä aiempia vuosia selkeämpää, koska olemme yrityksenä valinneet teemaksi työhyvinvoinnin.

Esimiehenä on ollut tärkeää pitää huolta siitä, että kaikista tärkein voimavaramme eli tiimiläiset kykenevät parhaalla mahdollisella tavalla tekemään työtään, kokevat tekemänsä työn merkitykselliseksi ja saavat työhönsä tarvitsemansa tuen esimieheltä.

Alkuvuodesta toteutetun työhyvinvointikyselyn, kevättalven aikana esimiesvarteissa saadun palautteen, loppukevään työnohjausarvioinnin yhteydessä ja alkukesän aikana pidettyjen kehityskeskustelujen perusteella sanoisin: olen pystynyt omista esimiehenä olemisen epäideaalisuuksistani huolimatta tekemään osaltani ihan kiitettävän paljon oikeita asioita tiimiläisten työhyvinvoinnin täyttymiseksi.

Työhyvinvoinnin mahdollistajana on ollut myös yrityksemme tarjoamat keinot pitää huolta hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä työntekijöiden oma vastuu työn tekemisen tavoista ja työn mielekkyyden toteutumisessa.

Rasti ruutuun ja eteenpäin!

Olenko tehnyt asioita oikein?

Kysymys haastaa katsomaan peiliin, pohtimaan omaa tapaani toteuttaa esimiestehtäviä ja arvioimaan työrooliani suhteessa tekemiini valintoihin.

Haastavaksi esimiestyön arvioinnin tekee se, että tehtäviä määritellään hyvin eri tavoin riippuen siitä, katsotaanko esimiehenä toimimista työlainsäädännön, työhyvinvoinnin, työturvallisuuden, työterveyden, työsuojelun, työpaikan sisäisten käytäntöjen tai jonkin muun esimiestyön arviointikriteerin mukaan.

Oikein toimimisen arviointikohteiden määrä tuntuu mittavalta, joten joudun luottamaan siihen mitä tiimissäni näen, koen ja kuulen.

Teen yleisarvion sen perusteella, että kevään aikana ei ongelmia esimiestyössä ole ilmennyt. Tunnistan toki esimiehenä kehittymiskohteita, mutta ne liittyvät pikemminkin siihen, miten toimin tietyissä tilanteissa kuin siihen, mitä minulta odotetaan esimiestyön vastuun kantamisen ja velvollisuuksien hoitamisen näkökulmasta.

Onnistuvasta esimiestyöstä on kiittäminen myös omaa esimiestäni ja esimieskollegojani, joiden kanssa yhteisiä linjauksia ja toiminnan kehittämistä tehdään paitsi jokaisen esimiehen oman tiimin, niin myös koko työyhteisön hyväksi. Laitan rastin ruutuun tähänkin kohtaan.

Olenko saavuttanut toivottuja tuloksia?

Tavoitteisiin ja tulokseen tähtäävänä tiimiesimiehenä tiedostan kivuliaan hyvin sen, että joukkueemme euromääräinen tuloksenteko on jäänyt koronakevään vuoksi takamatkalle. Tuloslaskelma saa hien pintaan ja virittää syksylle melkoisia odotuksia.

Onneksi olemme valmistautuneet kohtaamaan tulevan ja käyttäneet kevätkaudella aikaa myös sellaisten toimien tekemiseen, jotka pohjustavat parempaa ja ehkä kiireistäkin syksyä.

Tilinpäätöksistä olen oppinut, että tuloslaskelman lisäksi on tärkeä ymmärtää myös taseen merkitys. Tästä näkökulmasta arvioituna olemme onnistuneet paremmin kuin mitä kevään tuloslaskelma antaa ymmärtää.

Eittämättä kevätkausi on ollut haastava, mutta huonomminkin olisi voinut mennä. Laitan tähänkin ruutuun rastin. Ja annan itselleni luvan kääntää katseen kohti kesälomaa.

Huh huh, mikä kevät on takana. Kukaan meistä ei olisi uskonut vielä tammikuussa, mitä kaikkea onkaan tulossa.

Meidän yrityksessämme vuosi lähti käyntiin aivan ennätysmäisesti, odotettiin kaikkien aikojen vuotta. Ja sitten BANG: korona iski ja kaikki toiminnot seis.

Kaikki meidän työntekijämme, jotka pystyivät, siirtyivät etätöihin. Onneksi suurin osa työstämme on mahdollista toteuttaa etänä.

Kyllä se silti vähän yrittäjää huimasi, kun ihan kaikki sisällä olleet tarjouspyynnöt pistettiin hetkeksi jäihin. Myös meillä vietettiin tovi aika erikoisia aikoja ihmetellen maailman menoa ja kauppojen tyhjiä hyllyjä.

Toukokuussa liiketoiminta alkoi sitten selvästi vilkastua, ja nyt on saatu iloita tarjouspyynnöistä tai uusista kaupoista lähes päivittäin.

Kesä tuli ja elämä jatkuu, vaikkakin hieman eri tavalla kuin mihin oli totuttu. Ei myöskään voi tietää, koronavirus on saattanut tulla yhteiskuntaamme jäädäkseen. Meidän pitää vain tulla toimeen ja elää sen kanssa.

Meidän kaikkien käytöstavat muuttuivat, ja asioita oli pakko nähdä yhtäkkiä eri näkökulmista. Ei haaskata käsissämme olevaa kriisiä, tämä oppi tuo varmasti tulevaisuudessakin mukanaan uusia mahdollisuuksia.

Yrittäjän polttoainetta

Olen puhunut kyllästymiseen saakka epävarmuudesta yrittäjän polttoaineena. Samalla kun maailmantaloudessa raakaöljyn hinta putosi miinusmerkkiseksi, on ihan tässä kotimaan yrittäjälläkin viime aikoina riittänyt tuota epävarmuuden polttoainetta omiksi tarpeiksi.

Kaikesta huolimatta haluan edelleenkin nähdä epävarmuudessa hyvää, sillä se ajaa meitä kaikkia miettimään liikeideoita uudelleen, parantamaan palveluja ja mahdollistamaan uusia työskentelytapoja.

Olen pitänyt meitä hyvinkin nykyaikaisena digitaalisuuteen vihkiytyneenä yrityksenä. Myös meillä otettiin koronan ansiosta taatusti ainakin digikolmiloikka.

Uskon, että etätapaamiset ovat tulleet jäädäkseen. Onhan se pirun tehokasta omalta Espoon työpisteeltään käydä vaikka pikaisesti myyntikäynnillä Oulussa.

700 miljoonan euron säästöt

Olen ollut aina käsidesin ja saippuan suurkuluttaja, joten otin aika innolla vastaan meidän kaikkien parantuneen käsihygienian. Jos jaksamme jatkossakin pestä ahkerasti käsiämme, tulee sillä olemaan yllättävä positiivinen vaikutus.

Tein vähän laskelmia. Jos pelkästään kausi-influenssan aiheuttamien sairauspoissaolojen määrä vähenisi hitusen, vaikutukset olisivat yhteiskunnan kannalta huomattavia.

Meillä on reilu pari miljoonaa palkansaajaa, ja jos tämän myötä ollaan vaikka yksikin päivä vähemmän pois töistä kausiflunssan vuoksi, tekee se karkeallakin laskukaavalla säästöä yli 700 miljoonaa euroa vuodessa.

Se on yhteiskunnallisesti käsittämättömän suuri summa. Tosin ei pidä unohtaa, että jokaisessa pienessäkin yrityksessä sairauspoissaolojen väheneminen voi olla taloudellisesti todella merkittävää.

Jatketaan elämää, ei anneta koronapelolle valtaa. Pelko kapeuttaa ajatuksia ja jarruttaa elämämme ihan liian monella eri tavalla.

Maailmassa luodaan juuri nyt paljon uutta, ja meillä kaikilla on opittavaa uusista hyvistä toimintavoista.

Näiden sanojen myötä toivotan teille kaikille rohkeutta ja aurinkoista tulevaa kesää!