Käsi sydänmielelle: milloin olet kokenut aidointa iloa elämässäsi? Silloinko, kun olet saanut itsellesi jotakin? Vaiko silloin, kun olet voinut jakaa asioita toisten kanssa?

Yltiöyksilöllisyyttä korostavalla linnunradalla moni lentää kovin yksinäisellä reitillä, kilpaa itsensä kanssa, välillä jopa itseään pakoon.

Tuloksena kiitotien laskeutumisvalot saattavat etääntyä etääntymistään, ja loputtoman tavoittelemisen kilpalento kiihtyy burnoutin partaalle.

Artisti Jukka Pojan sanoin: ”Haluu, haluu, haluu, muttei saa, mitä haluu. Sit ku saa, mitä haluu, ei haluu, mitä saa.”

Arki asettaa meille kaikille paineita elämän eri osa-alueille, ei pelkästään työelämään. Silti toisin kuin uskotellaan, paineet eivät koskaan tule ulkopuoleltamme. Ne tulevat aina sisältämme.

Muutosvalmentajan työssäni kohtaan paljon valmennettavieni kanssa riittämättömyyttä, alemmuudentuntoa, syyllisyyttä, häpeää, itsensä vähättelyä, vertailua ja kirjavan joukon rajoittavia uskomuksia.

Yksi yleisimmistä uskomuksista on se, että ei ole ansainnut parempaa, eikä varsinkaan parasta.

Sanotaan, että ihminen on itsensä pahin vihollinen (kummallinen uskomus sekin). Kun loittonee itsestä, vieraantuu myös toisista. Ja kuitenkin: nyt jos koskaan tarvis enemmän duoo ku sooloo.

Hyvä uutinen on se, että vaikka rajoittavat ajatukset ovat suurimpia esteitä, kukaan meistä ei ole yhtä kuin ajatuksemme. Eikä kukaan meistä ole yksin.

Kun muuttaa ajattelua, loppu seuraa perässä. Se vaatii rohkeutta avautua, olla lempeä. Ja jopa haavoittuvuutta suhteessa itseen.

Todellinen, pysyvä muutos tapahtuu aina ensin ajattelussa. Suostumalla mielenmuutokseen palautuu myös itseen. Ja sitä kautta myös muihin.

Keskustelin hiljattain erään valmentajakollegani kanssa läsnäolosta. Hän totesi kiinnostavasti, että tehtävämme on näyttää itsellemme itsemme.

Hän jatkoi toteamalla: ”En usko, että mikään muu saa ihmistä tuntemaan oloaan niin hyväksi kuin se, että on edes hetken lähellä itseään. Kukaan ei myöskään ole toiselle ihmiselle niin hyvä kuin hän, joka on lähellä itseään.”

Yksi elämän salaisuuksista lienee se, että on hyvä ensin oppia olemaan sinut itsen kanssa, jotta voi olla kaverina toisille.

Ja jotta kykenee olemaan aidosti läsnä toisille, tarvitsee nähdä heidät oman itsen kautta.

Mikäli on uskominen (ja miksei olisi?) vanhaan sanontaan ”miten kohtelet toisia, siten suhtaudut itseesi”, kannattaako sooloilla? Vai lennetäänkö yhdessä?

Helppo läsnäoloharjoitus

(Käyttökelpoinen toteutettavaksi laiturinnokasta aina lähikaupan kassajonoon, turvaväleillä 😊)

  1. Sulje hetkeksi silmäsi.
  2. Pysähdy mielessäsi.
  3. Ota kehosi mukaan. Laita oikea kämmenesi sydänmielesi päälle.
  4. Hengitä muutaman kerran syvään sisään. Ja puhalla ulos.
  5. Sano hiljaa itsellesi, kolme kertaa toistaen: Juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin.
  6. Tunne tietoista kiitollisuutta hetkeä kohtaan.
  7. Yllätä itsesi, miten hyvä olo tästä tulee.

Olen viime kuukausina tavannut monella tavalla viisaita ihmisiä. Se on tuntunut mukavalle. Siitä sen viisauden yleensä tunnistaakin – se tekee itselle ja toiselle hyvää.

Me usein arvotamme toisiamme älykkyyden perusteella ja toisinaan unohdamme, miten moniulotteisesta asiasta onkaan kyse. Kaikkia kykyjä tarvitaan, avaruudellisesta hahmotuskyvystä eettisten kysymysten ratkaisutaitoon.

Jotkut onnekkaat tietävät jo lapsena, mikä heistä tulee isona. Lapsuuden autenttisia haaveita toki voi kurkistella vielä vähän varttuneempanakin.

Valmennus avaa kätköissä olevaa

Uravalmennuksessa autamme asiakkaitamme löytämään uudelleen heidän omat piilossa olevat kykynsä ja voimavaransa. Avaamme useaan otteeseen kunkin yksilöllistä osaamisen tarinaa.

Kuinka helppoa onkaan unohtaa, etenkin kipeänä ja mahdollisesti itselle soveltumattomassa tehtävässä, omat taidot ja vahvuudet. Lisäksi läjä uskomuksia estää meitä tavoittamasta jotakin itselle kenties tosi tärkeää.

Mistä minä olinkaan kiinnostunut ennen kuin elämä toi mukanaan kasakaupalla epävarmuustekijöitä? Mistä voisin olla kiinnostunut, kun mahdollisuus annetaan?

Kokonaisuuden hahmottamiseen tarvitaan faktoja ja tarinallisuutta. Ihka oleelliset vastaukset ihminen kuitenkin saa itseltään. Jokainen voi onnistua omista lähtökohdistaan käsin. Jatketaan matkaa siitä kohtaa, missä nyt olemme – tunnistamalla, tunnustamalla ja tukemalla.

Tiedät kyllä, kun tiedät

Tunnistaminen on valmennettavan ja valmentajan yhteistyötä. Sisäisten motivaatiotekijöiden esiinnousua edesauttaa turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne. Niiden rinnalle tarvitsemme tiettyä vapaaehtoisuutta sekä päämäärien että toimintatapojen suhteen – työhyvinvoinnin kannalta työn tuunaaminen, riittävä omannäköisyys on oleellista.

Pohdittaessa uusia työmahdollisuuksia, esimerkiksi, on hyvä miettiä työnantajan edustamaa päämäärää. Kyvykkyyden kokemusta taas tarvitaan, koska oppimisen ja kehittymisen mahdollisuus tuottaa tunteen siitä, että saamme asioita aikaiseksi.

Kun mietitään ihmiselle kestävää polkua, sisäisen motivaation tekijöitä ei voida ohittaa. Niiden tunnistamisessa tarvitaan viisautta.

Ihmisen isona tehtävänä on tunnustaa itselleen, missä minä olen hyvä. Se vaatii yllättävän paljon rohkeutta ja rohkaisua. Viisaissa käsissä rohkeus kasvaa, arvokkuuden tunne lisääntyy ja joku uusi ratkaisu alkaa itää.

”Tiedät kyllä, kun tiedät” on hyvä kannustuslause. Usein menee turhan kauan, ennen kuin oma lahjakkuuden muoto tulee näkyväksi ja sitä pääsee käyttämään itselleen sopivalla tavalla.

Valmentaja tukee tunnistamisen ja tunnustamisen matkaa. Pelkän analyyttisen älyn varassa toimiminen voi jättää olon kahteen suuntaan vähän ontoksi. Vasta kun älykkyys saatetaan palvelemaan meissä jokaisessa olevaa viisautta, saadaan kestäviä tuloksia.

Viisaus kun on meissä itsessämme.

Olen Katja Kokko ja toimin uravalmentajana Pirkanmaalla. Valmennan ja teen työnohjausta kannustavuuden ja sallivuuden ilmapiirissä, ratkaisu- ja voimavarakeskeisesti.

Innostun kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kysymyksistä osana työhyvinvointia.

“Se mitä on takanamme ja se mitä on edessämme, on pientä siihen verrattuna, mitä on sisällämme.”

Muistatteko vielä uutisista Kauppakeskus Sellon parkkihallissa liikenteenohjaajana työskentelevän Tuomaksen?

Tuomas alkoi hoitaa liikenteenohjaajan tehtäviään tanssimalla. Ja huomasi, että toi näin ihmisille naurua ja hyvää mieltä. Ihmisten iloiset ilmeet taas saivat vastaavasti Tuomaksen itsensä hyvälle tuulelle.

Tuomas oli ehkä huomannut, että keksimällä uusia tapoja tehdä työtä saa työstään mielekkäämpää. Samalla työ tuo iloa myös muille. Tuomas on työn tuunaaja.

Monella työpaikalla on jouduttu miettimään uudenlaisia toimintatapoja. Nyt jos koskaan työtä tuunataan monella työpaikalla. Miten työt tehdään nyt, kun asiakkaat, työkaverit ja yhteistyökumppanit ovat etäyhteyden päässä?

Nyt kun meistä lähes jokaisen arki on muuttunut ainakin jollakin tavalla, meidän on löydettävä entistä enemmän keinoja luodaksemme arkeemme mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Miten tässä tilanteessa voi kokea merkityksellisyyttä?

Kolmasosa elämästä töissä

Ihminen viettää noin kolmasosan elämästään töissä. Olisi raskasta tehdä työtä, joka tuntuu taakalta tai on epämotivoivaa. Siksi työn merkityksellisyys on monelle meistä tärkeää.

Merkityksellisessä työssä saamme käyttää omia vahvuuksiamme, toimia arvojemme mukaisesti ja haastaa itseämme. Osalle työ ei kuitenkaan ole välttämättä merkityksen lähde, vaan sen avulla turvataan leivän saanti pöytään.

Työn tuunaus -käsitteen lanseerannut Amy Wrzesniewski on sanonut, että merkitystä voi löytää mistä tahansa työstä. Jos olet tyytymätön työhösi, ennen kuin sanot sille hyvästit, mieti vielä voitko tuunata sitä.

Miten sinä voisit tuoda itsellesi ja muille hyvää mieltä? Kuka hyötyy siitä, että sinä teet työsi hyvin? Millä tavalla pääsisit työssäsi käyttämään enemmän vahvuuksiasi?

Ketä sinä voit auttaa?

Merkityksen löytäminen lähtee omista arvoista. Olisiko paikallaan pohtia hetken, mitkä ovat tärkeimmät arvosi ja miten ne toteutuvat elämässäsi tällä hetkellä?

Merkitystä voit löytää elämääsi muullakin tavalla kuin työssä. Voit saada sisältöä ja merkitystä elämääsi myös perheen tai muiden läheisten ihmissuhteiden, harrastusten tai vapaaehtoistyön kautta.

Auttamisella on tutkitusti hyvää tekevä vaikutus autettavan lisäksi myös itse auttajalle.

Ketä sinä voisit auttaa?