Kaipaatko mielen virittämistä ja paremman fokuksen löytämistä? Tässä sinulle 5 toimivaa työkalua mielen treeneihin.

Daniel Venström – Mind Focus Training: Syvä hengitys

Daniel Venström – Mind Focus Training: Lihasrentoutus

Daniel Venström – Mind Focus Training: syvä hengitys, micro mindfulness & kiitollisuus

Daniel Venström – Mind Focus Training: Intro perifeerinen tietoisuus (peripheral awareness)

Mind Focus Training: perifeerinen tietoisuus

Daniel Venström – Mind Focus Training: visualisointiharjoitus

 

Kuuluuko mun ääni, näkyykö kaksoisleuka, harakanpesä ja pyykkivuori? Apua, kohta mä varmaan mokaan!

Osallistuminen videopalaveriin ensimmäisiä kertoja voi pelottaa. Voiko kohtaaminen läppärin ruudun kautta edes olla luonnollinen? Näin valmennat itsesi videoinhosta kohti lempeämpiä tunteita.

Voittamalla pelkosi kasvatat itsevarmuuttasi

Videohakemuksella on voinut vielä melko helposti erottautua työnhaussa edukseen, niin harvinaista sen käyttö on ollut. Mutta kuinka kauan videohakemus riittää erottautumiseen, ja milloin siitä tulee edellytys?

Myös työnantajat ovat käyttäneet videota jo vuosien ajan hakijoita haastatellessaan eikä sekään tule todennäköisesti vähenemään.

Mitä paremmin opit käyttämään tekniikkaa, sitä helpompi on keskittyä sisältöön, ja sitä varmemmaksi tunnet itsesi vatsanpohjaa kutkuttavassa tilanteessa.

Entäpä jos kokeilisitkin seuraavalla kerralla sähköpostin tai puhelun sijaan videotapaamista? Antaisit itsellesi mahdollisuuden voittaa pelkosi ja treenata itsesi mestariksi! Tai ainakin amatööriksi.

Opit taitoja nykypäivän työelämään

Videon käyttöä harjoitellessa saat kuin vahingossa harjoitusta myös uuden normaalin työvälineisiin ja käytänteisiin. Ylen uutisten (5.4.2020) mukaan noin puolet haluaa jatkaa etätyöskentelyä koronan jälkeenkin. Puhutaanko tulevaisuudessa edes enää etätyöstä – vai pelkästään työstä?

Työ ei ole paikka, jonne mennään, vaan asia, joka tehdään.

Satu Rämö, Hanne Valtari: Unelmahommissa (WSOY, 2017).

Videotyökalujen sujuva käyttö saattaakin osoittautua salaiseksi vahvuudeksesi seuraavassa työnhaussa, kun työnantaja hakee etäjohtamisen osaajaa, webinaari-kouluttajaa tai asiantuntijaa kansainväliseen etätiimiin!

Etäisyys kasvattaa rohkeutta osallistua

Villasukat ja lempituoli, kuppi kuumaa ja läppäri auki. Kun ei tarvitse käyttää energiaa ehtiäkseen ruuhkabussiin tai löytääkseen parkkipaikan kaatosateessa, voit keskittyä varsinaiseen asiaan. Kohtaamiseen.

Henkinen kynnys oman kodin ja videotapaamisen välillä on valmennusasiakkaidemme mielestä matalampi kuin kodin ja tapaamispaikan välillä.

Sekä valmennettavat että valmentajat ovat kokeneet videovalmennuksen jopa tehokkaammaksi ja intensiivisemmäksi kuin kasvotusten toteutetun valmennuksen. Keskittyminen on ollut syvempää, ja oman kodin turvan koettiin lisäävän läheisyyttä ja rohkeutta osallistua.

Kun voit seuraavalla kerralla valita puhelun ja videon välillä, entäpä jos sanoisit itsellesi:

Kyllä kiitos, otan mielelläni lisäannoksen itseluottamusta, uusia työelämätaitoja ja rohkeutta!

Blogin lähteenä käytetty Henna Jääskeläisen sosionomitutkinnon opinnäytetyötä Digitaalisuus sosiaaliohjaukseen sisältyvässä ammatillisessa kuntoutuksessa (2019), Jääskeläisen haastattelua sekä Katja Noponen Oy:n uravalmentajien kokemuksia videovalmennuksesta asiakastyössä 2015–2020.

 

Yksi henkisen suorituskyvyn tärkeimmistä, ellei tärkein, peruspilari on palautuminen. Tällä videolla jaan unitutkija Matthew Walkerin 5 vinkkiä parempaan yöuneen.

Onni on sitä, kun tiimi toimii ja työt sujuvat siten kuin on yhdessä suunniteltu ja sovittu – myös poikkeustilanteessa.

Yrityspalvelujemme tiimiesimiehenä en voi kuitenkaan ottaa itsestäänselvyytenä tiimin kykyä toimia yhdessä tuloksellisesti. Se on vaatinut jokaiselta jäseneltä omien toimintatapojen ja arvojen inventaariota sekä yhteisistä pelisäännöistä sopimista.

Yhteistyö ja tiimikäytännöt eivät ole syntyneet itsestään, sattumalta tai ylhäältä annettuina, vaan ne on rakennettu yhdessä. Ja yhteisesti niihin on myös sitouduttu. Myöskään etätyö ei murenna meidän tiimiämme, kun haasteisiin on varauduttu kaukaa viisaasti.

Jotain samaa, jotain erilaista, jotain yhteistä

Olemme tiimimme perustamisvaiheessa tunnistaneet toimintatapoja ja tyylejä, joita meillä työntekijöinä ja tiiminjäseninä on. Sanoittamalla sitä, mitä olemme tai emme ole, olemme pohjustaneet vahvuuksien tunnistamista ja erilaisuuden ymmärtämistä.

Kenenkään tiimissä ei tarvitse olla jotain muuta kuin mitä on, sillä jokaisella on työn ja yhteistyön näkökulmasta paljon ainutlaatuista ja arvokasta annettavaa.

Myös monista eroista huolimatta meillä kaikilla on joukkueena sama päämäärä: onnistua yhdessä yrityksen parhaaksi.

Oma vastuu ja osallistuminen               

Tiiminjäsenenä oleminen ja yhteistyön tekeminen edellyttävät, että jokainen ottaa vastuuta parhaansa yrittämisestä ja hyvän yhteistyön ylläpitämisestä. Muutos yksinyrittämisestä yhteistyön tekemiseen ei tapahdu kuitenkaan yhdessä yössä.

Tiimikaverin avusta ja tuesta tai yhdessä ideoinnista ja työn yhteiskehittämisestä ei heti synny hittiä, jos on oppinut tulemaan toimeen omillaan tai nauttii nimenomaan yksintyöskentelystä.

Erilaisten persoonallisuuksien ja työtyylien sulattelukin vie aikaa. Jokainen kuitenkin sitoutuu tiimin toimintaan omien kykyjensä ja mahdollisuuksien mukaan, yksi enemmän ja toinen vähemmän – hyvä näin.

Lupa onnistua ja epäonnistua

Meidän tiimissämme on sovittu, että onnistumisia saa hehkuttaa ja epäonnistumisia ei tarvitse lakaista maton alle.

Yhden onnistuminen ei ole toiselta pois, eikä vahingonilo, kateellinen piikittely tai selän takana juoruilu tee kenestäkään kaunista.

Myötätunto ja tuki lämmittävät. Yhdessä jaetaan ilot ja surut, koetaan takapakit ja onnistumiset. Huumoria viljellään ja kuittailuakin kestetään – työystävän välittämisellä on monta puolta.

Huippujoukkueen reilu meininki

Arvostan sitä, että tiimissämme pidetään yllä myönteistä henkeä ja reilua meininkiä puhumalla asioista suoraan. Jos jokin hiertää, se otetaan puheeksi.

Puheeksi ottaminen ei ole uhka, vaan muutoksen mahdollistava ratkaisuehdotus. Se on sitä, kun on tahto tehdä asioita paremmalla tavalla, toisin jatkossa.

Kun tiimissä vallitsee keskinäinen luottamus, arvostus ja kunnioittaminen, ei vaikeistakaan asioista ole hankalaa puhua ääneen.

Kiitollisuus ja vastuullisuus

Ilman osaavaa, ammattitaitoista ja yhteen hiilleen puhaltavaa tiimiä, työyhteisöä ja johtoa tämä esimies ei olisi näin onnekas. Olen kiitollinen jokaisesta työpäivästä, jonka saan jakaa niin hyvinä kuin koettelevinakin aikoina.

Aion jatkossakin pitää kiinni siitä, että työmme tavoite taata elämän parhaat työpäivät asiakkaille koskee myös meitä itseämme.

Pitämällä huolta meistä ja hyvästä yhteishengestä pystymme antamaan parhaamme myös asiakkaillemme. Vastuullisuus tiimityössä on sitä, että suutarin lapsella on kengät myös etäaikoina.

 

 

”Toivo on kyky nähdä, että on olemassa myös valoa kaikesta pimeydestä huolimatta.” –Desmond Tutu

Tämä lause on ollut jo pitkään työkoneeni aloitusnäytössä. Se on viivähtänyt silmissäni ja ajatuksissani monen monituista kertaa. Se on minua kovin puhutteleva lause, se resonoi hyvin syvälle minuuteeni, niin työminään kuin siviiliminäänkin.

Olen pysähtynyt Tutun ajatuksen ääreen viime viikkoina vielä aiempaakin useammin, pyrkinyt fokusoimaan ja kirkastamaan näkemäni valon.

Toivo, sen näkeminen ja ylläpitäminen, on aina läsnä työssäni ja asiakaskohtaamisissa. Aina toivo ei kuitenkaan ole näkyvillä. Juuri silloin minun tulee auttaa asiakasta löytämään se.

Kun ihminen on menettänyt työkykynsä, terveytensä ja taloudellisen turvansa, valon näkeminen voi olla haastavaa.

”Ei minusta ole enää mihinkään.” ”Kuka minut huolii töihin?” ”Ei kukaan pysty nyt ottamaan työntekijää.” ”Mitä merkitystä enää millään on?” Näitä lauseita olen kuullut usein asiakkaideni suusta.

Ja ei, en tuomitse tai vähättele niitä. Lauseet ovat olleet siinä hetkessä aiheellisia, ja niiden on pitänyt tulla ulos, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Ja minä olen saanut ollut sopivasti vastaanottamassa ne.

Kuva ©Petteri Lehto

Uskallus tulla vastaan pimeydessä

Olen aina tiennyt, että meillä on useita identiteettejä: olemme lapsia, vanhempia, ystäviä, kumppaneita, ammattilaisia.

Työssäni toimin asiakkaan ammatti-identiteettikentällä, vaikka huomioin myös hänen muutkin identiteettinsä. Keskiössä ovat asiakkaan ammatti-identiteettiin liittyvät teemat, työkykyisyys, ammatilliset haaveet ja toiveet. Läsnä on mahdollisesti myös ammatti-identiteetin luopumisesta aiheutunut tuska.

Kun ihminen on kykenemätön tekemään työtä, joka on määritellyt häntä (enemmän tai vähemmän) mahdollisesti jo vuosikymmenten ajan, on hankala nähdä uusia, vaihtoehtoisia polkuja.

Uravalmentajana en voi palauttaa asiakkailleni heidän terveyttään, työkykyään, työpaikkaansa tai kohentaa heidän taloudellista tilannettaan. Minulla ei ole kristallipalloa, jonka avulla voisin kertoa asiakkaalleni tulevan polun. Ei, näitä minulla ei ole.

Minulla on kuitenkin voimaa ja vahvuutta ottaa vastaan asiakkaan epätoivo. Ja uskallus tulla heitä vastaan pimeydessä. Minulla on kyky nähdä ja sanoittaa ihmisissä olevat vahvuudet ja mahdollisuudet, myös ne piilossa olevat voimavarat. Minulla on luottamusta asiakkaisiini ja heidän omaan toimijuuteensa.

 

Rinnalla kulkemista tuomitsematta

Uravalmentaja on se, joka tuo esiin vaihtoehtoja, tukee matkalla ja auttaa työhönpaluussa ja sen suunnittelussa. Emme voi kenties tituleerata itseämme valopilkuiksi, mutta ainakin olemme valonkannattajia tai pimennysverhon avaajia.

Jos sinä olet joskus kulkenut pimeydessä, oli syy mikä tahansa, toivottavasti olet silloin saanut vierellesi jonkun, joka on tuomitsematta tai vähättelemättä ottanut vastaan epätoivosi. Joka on hymyillyt ja rohkaissut sinua raottamaan pimeyden verhoa. Ja kannustanut tutkimaan sieltä kajastavaa valoa.

Pidetään toisistamme ja itsestämme huolta, ei anneta kenenkään jäädä pimeyteen. Ei nyt poikkeusaikana, eikä sittenkään, kun palaamme ”normaaliin” elämään.

Minä pidän omana valonani sitä, että tästäkin ajasta me selviämme.

Olen Heli Pöllänen ja toimin uravalmentajana Mikkelissä ja Savonlinnassa. Sytyn maailman ja elämän pohdiskelusta ja tarkastelusta eri näkökulmista, sekä asioiden eteen päin viemisestä.

Minulle tärkeää työssäni on huomioida ihminen aina oman elämänsä asiantuntijana.

”Älä koskaan suhtaudu kohtaamisiin välinpitämättömästi, ne jättävät meihin aina jäljen ja muovautuvat osaksi tarinaamme.”

 

 

Kuva © Ari Vänttinen

Olin aikeissa blogata poikkeustilanteestamme Pohjois-Suomen, erityisesti Oulun seudun, näkökulmasta. Kaikkien tuntemasta syystä johtuen menneet viikot ovat kuitenkin yhtenäistäneet maantieteellisiä alueitamme tavalla, jota emme ole elinaikanamme aiemmin kokeneet.

Paradoksaalista tästä tekee se, että yhtenäistyminen on saavutettu eristäytymällä.

Asuinpaikasta ja elämäntilanteesta riippumatta meistä jokainen on kokenut viime viikkojen aikana koronaviruspandemian vaikutukset omassa arkielämässään.

Kokoontumisia on rajoitettu, työn tekemisen luonne on muuttunut. Aiemmin muodostettua arvomaailmaa ja yleisesti omaksuttuja käytänteitä on jouduttu miettimään uusiksi.

Yhtäkkiä toisen ihmisen, erityisesti iäkkään vanhuksen, tapaaminen onkin epäsuositeltava itsekäs teko. Pakollisissa liikkumisissa yksityisautoilu onkin yhteiskunnan kannalta joukkoliikennettä parempi ratkaisu. Eikä lapsia tulisi päästää poistumaan liikaa sisätiloista.

Koko Suomen, ja jopa maailman, mittakaavassa tällä poikkeustilalla on tasoiteltu aatteellisia eroja maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Kaikilla on yksi yhteinen tavoite: pandemian taltuttaminen ja sitä kautta tilanteen normalisoituminen mahdollisimman pian.

Asuinalueellani Pohjois-Pohjanmaalla on tätä tekstiä kirjoittaessani (30.3.2020) tilastoitu 56 koronatartuntaa.

Tämä näkyy ymmärrettävästi myös tämän alueen työmarkkinatilanteissa, eikä yritysten toiminnan jatkosta tai työvoiman tarpeesta lähitulevaisuudenkaan osalta pystytä varmuudella paljoa sanomaan.

Kaiken melankolisuuden keskellä voitaneen kuitenkin todeta, että ainakin sosiologeille vuosi 2020 lienee tutkimusmateriaalin puolesta rikkain pitkiin aikoihin.

Jokainen kriisi opettaa meille aina jotain uutta. Se pakottaa meidät päivittämään tuttuja ja turvallisia toimintamallejamme. Ne samaiset mallit, jotka aiemmin toivat meille rutiineja ja turvaa, eivät yhtäkkiä enää sellaisinaan pädekään.

Hankalassakin tilanteessa meidän kaikkien etu on puhaltaa yhteen hiileen, unohtaa aatteelliset aluerajat ja maantieteelliset sijainnit, samalla kuitenkin pysyen fyysisesti niiden sisällä.

Olen Aaro Ukkola ja toimin Katja Noponen Oy:n Pohjois-Suomen aluepäällikkönä. Työskentelen Oulusta käsin.

Työotteessani korostuvat kiinnostukseni yhteiskunnallisiin ilmiöihin, tavoitteellisuus asiakkaan osallisuuden edistämisessä työnhakuprosessiin liittyen sekä muutoksen henkinen tukeminen osana ammatillista uudelleensuuntautumista.

”Jokaisessa meissä on osaamista, joka ei näy omassa näkökentässämme. Silmissämme lienee siis ”taitovika”?”