Katja_blogi

Motivoi mua johtaja!!!

johtaja-motivoi-minua-800x404

Johtamisella on tunnetusti huikea vaikutus työn tuottavuuteen, työhyvinvointiin ja jopa työkykyyn. Johtaja on työn sisällön ja merkityksen lisäksi olennaisimpia henkilöstönsä motivaation lähteitä. Kun työntekijällä on motivaatio kunnossa, yllämainittujen lisäksi se näkyy lähes poikkeuksetta myös sairaspoissaolojen määrässä. Kaikki tutkimukset tukevat sitä, että työstään innostuneet ja motivoituneet palaavat sairauden jälkeen työhönsä nopeammin ja ovat usein myös kiinnostuneita huolehtimaan omasta terveydestään. Hyvän johtamisen merkitystä tulisi korostaa suomalaisessa työelämässä huomattavasti nykyistä enemmän.

Vaikka motivaatiosta ja motivoinnista puhutaan jatkuvasti, niin jokainen johtaja joutuu pohtimaan yhä useammin miten innostaa ja johtaa niin itseään kuin muita epävarmuuden, muutoksen ja jatkuvasti lisääntyvien tavoitteiden paineissa. Samaan aikaan jokainen henkilöstökysely peräänkuuluttaa yksilöllisen johtamisen perään. Yksi vastaus tähän on se, että motivoiva johtaja ei yritä löytää organisaatiossaan vain työlle sopivaa tekijää, vaan miettii mikä työ motivoisi mahdollisimman hyvin juuri tätä työntekijää. Tässä ei voi vain luottaa johtajan kaikkitietävään omaan intuitioon vaan motivaatiokeskustelun pitäisi olla osa arjen avointa dialogia. Jokainen meistä motivoituu hyvin erilaisista asioista ja tuijotamme asioita hyvin eri näkökulmista sekä toimimme eri tavalla. Näen, että tämä dialoginen toimintamalli on osaltaan myös vahvaa arvostusta alaisen tekemää työtä kohtaan.

Hereilläoloajasta vietämme valtaosan töissä, joten ei todellakaan ole merkityksetöntä millä fiiliksellä töitä tehdään. Parhaimmillaan työnimu vie mukanaan ja ajantaju sekä ulkomaailma lähes katoavat, kun työstä saa hienoja kiksejä. Hyvistä hetkistä pitääkin osata ottaa opiksi ja miettiä, mitkä tekijät mahdollistivat tämän huikean kokemuksen. Muistan joskus jonkun superfiksun johtajan verranneen työntekijän motivaatiota gaselliin ja gepardiin. Siinä vertauksessa gaselli liikkui vain silloin, kun se kohtasi pelkoa tai nälkää, eli silloin kun sen oli yksinkertaisesti vain pakko lähteä liikkeelle. Gepardilla puolestaan oli sisäsyntyinen tarve saalistaa. Gepardi saalisti päivittäin, vaikkei sen olisi välttämättä edes tarvinnut.

Nykyjohtajien on tehtävä johtamistyössään kaikkensa saadakseen gepardeja alaisikseen. Näinä aikoina ei ole varaa gasellimaiseen heikkoon työhyvinvointiin, vaan sisäisen motivaation rakentaminen on oltava osa jokaisen johtajan työkalupakkia, sillä se jos mikä maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

OP yritysblogi taloudessa.fi

Katja_blogi

Johtajan somekaapinovi narisee

Vaikka asiasta on jauhettu jo muutama vuosi, on selvää, että sosiaalinen media on tullut osaksi johtamistyötämme, tahdoimme sitä tai emme.  Itsekin melko tuoreena some-käyttäjänä olen lyhyessä ajassa ymmärtänyt sosiaalisen median ison arvon tämän päivän monikanavaisessa yritysjohtamisessa. Somen aktiivikäyttöön tulee tänä päivänä painetta joka suunnasta ja kärjistetysti voikin sanoa, että meissä johtajissa on joko aktiivisia somepelureita tai perässähiihtäjiä. Esimerkillinen johtaja kun on itse eturivissä näyttämässä mallia, sillä someviestintä ei ole enää pelkästään yrityksen viestinnästä vastuullisen henkilön tehtävä.

Nykypäivän johtajia halutaan seurata somessa ja odotukset viestinnästä ovat suurempia kuin koskaan aiemmin. Valitettavan harva johtaja kuitenkin käyttää tämän kanavan hyödykseen ja liian monet johtajat ovat silmät tiukasti kiinni ja hiljaa. Sosiaalinen media on tullut osaksi nykyjohtajan vaikutustyövälineitä, joka mahdollistaa omalta osaltaan yrityksen menestyksen. Somen avulla voi viestiä niin yhtiön strategiaa, arvoja kuin vaikuttaa positiivisesti työntekijöihin.

Pelottavinta ja samalla kaikkein kiehtovinta tässä on se, että johtajan täytyy olla omalla persoonallaan somessa läsnä – vain se tekee viestinnästä kiinnostavaa. Johtajan somea ei voi ulkoistaa ja some vaatiikin lähes loputtoman läsnäolonsa myötä aikaa, jolloin jokaisen johtajan on määriteltävä mihin ja kuinka paljon aikaansa someen priorisoi. Jos somen hyödyistä ei ole johtajalla itsellään selkeää kuvaa, harvemmin silloin someviestintäkään on linjassa yrityksen muun toiminnan kanssa. Tämä on ymmärrettävää, sillä some on asia, jonka harvoin voi muuntaa suoraan rahaksi. Samalla informaatiotulva joka suunnasta on valtaisa.  Tulvasta huolimatta oman someaktiivisuuden lisäksi on tärkeää seurata vähintään muutamaa oman alansa edelläkävijää, aivan kuten sinuakin johtajana seurataan.

Some vaatii sen, että johtaja tuo oman persoonansa ja henkilökohtaisen johtajuutensa kulmahuoneen hämärästä avoimena pelikentälle. Tämä on uutta, sillä vuosikymmenet on Suomessa oma persoona ja johtajuustapa pidetty visusti piilossa. Läpinäkyvyys onkin tärkeä osa someviestintää.

On myös tutkittu, että ihmisiä seurataan mieluummin kuin organisaatioita. Tämän päivän tiennäyttäjäjohtaja tuokin oman arvomaailmansa ja johtamisunelmansa julkisiksi, ymmärtäen samalla somen riskit antaessaan ajatuksensa pahimmillaan tuhansien anonyymien raadeltaviksi. Raatelun riskit on kuitenkin kaikissa medioissa aina olemassa, mutta tänä päivänä somesta pois jääminen on mielestäni paljon isompi riski kuin somevirran mukaan heittäytyminen.

OP yritysblogi taloudessa.fi

Katja_blogi

Vien tän äärirajoille ja rohkenen johtaa täysillä

johtaminen
Johtajalla on keskeinen vastuu siitä, että työyhteisö suoriutuu jatkossakin yhä haasteellisimmista tehtävistä, tämä taas on edellytys sille, että toiminta tuottaa jatkossakin tulosta. Johtajan tärkeimpiä rooleja on synnyttää, rohkaista, innostaa ja ylläpitää jatkuvaa kehitystä. Yksikään organisaatio ei tässä nykytilanteessa kestä jäädä paikoilleen, vaikka tilanne olisikin sillä hetkellä näennäisesti hyvä.

Organisaatiot ja me johtajat kärsimme liian usein heittäytymisen ja rohkeuden puutteesta. Samalla rohkeudesta on tullut lähes avainasia nykyajan yritysmaailmassa esimerkiksi muutosjohtajuutta pohdittaessa, nykytilanteessa jossa jokainen johtaja on muutosjohtaja, tai ainakin hänen pitäisi sitä olla. Rohkeuden perään huutaessani lukuisat tutkimukset samaan aikaan osoittavat, että ihmiset arvostavat elämässään ennen kaikkea turvallisuutta ja rutiineja. Rohkean johtajan tulee ottaa kuitenkin jatkuvasti työssään epäonnistumisen riskejä ja kulkea rutiineja rikkoen reippaasti edellä, samalla epäonnistumista ja muutosvastarintaa pelkäämättä. Kärjistetysti voisikin sanoa, että et ole muutosjohtajana onnistunut, jos joku ei jostain pahoita mieltään. Paljon kun tekee, niin jokaisella hyvällä johtajalla on rohkeutta myös välillä epäonnistua.

Hyvä johtaja turvaa yrityksen kehittymisen muuttuvan maailman mukana, nykyään ei riitä että vain sivustakatsojana oppii muiden rohkeudesta. Itseasiassa näitä perässä suksivia johtajia ei menestyvä yritys juurikaan kaipaa, vaan tämän päivän maailma haluaa niitä, jotka uskaltavat juosta ensimmäisenä pelikentälle. Johtaminen vaatii päivittäistä rohkeutta poiketa totutuista kaavoista ja uskallusta uida välillä kylmässäkin vedessä vastavirtaan. On pelottavaa huomata, että meillä johtajilla on usein liian paljon paikkoja, ainakin hetkellisesti väistellä vastuuta tai hankalia päätöksiä. Rohkea johtaja ei väistele, vaan saattaa asiat viivyttelemättä loppuun ja panee samalla omalla toiminnallaan pisteen muutoksiin kuuluvalle turhalle vatvomiselle.

Joku viisas on joskus sanonut, että lahjakkaat työntekijät eivät jätä huonoja tai hyviä yrityksiä, mutta he jättävät huonoja esimiehiä. Esimies, joka uskaltaa tehdä vaikeitakin päätöksiä on varmasti arvostetumpi, kuin johtaja, joka jättää päätökset tekemättä. Iänikuinen varovaisuus ja pelko epäonnistumisesta ovatkin yksi pahimpia asioita, mitä johtaja voi duunisalkussaan mukanaan kantaa. Näillä ajatuksilla toivon kaikille meille johtajille rohkeutta astua reippaasti sen kuuluisan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kääritään hihat ja ryhdytään töihin. Meillä ei ole varaa jättää rohkeuttamme käyttämättä.

OP yritysblogi taloudessa.fi

Katja_blogi

Vastuullisuus, kilven kiillottamista vai rahaa viivan alle?

Kimaltavissa ja kullatuissa mainoslauseissa vastuullisuus nousee lähes aina väistämättä esiin. Suuyrityksille yritysvastuullisuus on lakisääteisestikin arkipäivää, mutta ei pidä vähätellä aidon vastuullisuuden merkitystä myöskään pienemmille yrityksille.

Omassa yrityksessäni vastuullisuus on nostettu tietoisesti käyttöön olennaisena osana toiminnan kehittämistä. Samalla se tuo yhtiöömme konkreettista kilpailuetua. Olen usein sanonut, että kun olen omalla nimelläni tässä mukana ja jos alamme tehdä sutta ja sekundaa, lopetamme koko homman. Meille vastuullisuus on iso mainekysymys ja yksi menestyksen avaimia.

Jokaisen yrittäjän onkin tärkeää määritellä, mitä vastuullisuus itselle tarkoittaa ja millaisia aitoja toimia se edellyttää näkyäkseen oikeana arvona myös asiakkaalle.

Meillä iso osa konkreettista vastuullisuuttamme ovat valmennusasiakkaamme. Hoidamme lähes 50 % osuutta Suomen työeläkekuntoutuksesta, joten vaatimattomasti sanoen vastuullamme on tuhansien valmennusasiakkaiden loppuelämän lisäksi toimeksiantajan odottamat hyvät tulokset. Jatkossakin meidän on aina löydettävä hyvä ratkaisu lähes 80 %:lle asiakkaistamme. Meillä vastuullisuus luo siten osaltaan myös merkittävää hyvinvointia.

Hyvinvointia niin valmennusasiakkaillemme kuin toimeksiantajillemme ovat konkreettisesti tekemässä henkilökuntamme ja siellä hyvä henkilöstömaineemme. Muistan jostain lukeneeni, että hyvä maine toimii kuin magneetti ja etenkin henkilöstön osalta se on minusta erinomaisen osuvasti sanottu. Vastuullisuudessa kun viime kädessä vain käytännön toimet ratkaisevat ja avoimuus sekä innovatiivisuus tukevat nykypäivän vastuullista johtamista. Itse näkisin vastuullisuuden yhtiössäni myös niin, että yrityksellä on taloudellisten ja oikeudellisten velvollisuuksien lisäksi myös laajempia velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan ja siten tekemällämme työllä on oma tärkeä roolinsa yhteiskunnan vakauden edistäjänä.

Jos vastuullisuuden näkee vain oman kilven kiillottamisena, kannattaa unohtaa koko juttu, sillä se ei pidemmän päälle varmasti toimi. Taasen, jos sen näkee jokapäiväiseen arkeen tuotuna hyvänä kilpailuetuna, on asia täysin toinen. Ei pidä väheksyä sitäkään, että vastuullisuus tuo aina myös rahaa viivan alle ja kannattavan tuloksen tekeminen on omalta osaltaan vastuullisuutta. Menestyneen liiketoiminnan kautta voimme luoda uusia työpaikkoja ja samalla hoidamme myös asiaan kuuluvat verovelvoitteet Suomeen.

Vastuullinen yritys pitää huolta omasta kannattavuudestaan ja kilpailukyvystään. Onpahan tuo myös maailmalla nähty, että yrityksen talouden ollessa kuralla sillä on huonommat edellytykset huolehtia niin sosiaalisesta- kuin esimerkiksi ympäristövastuustaan.

Ympäristövastuullisuudesta huolehtimisen näen osittain myös taloudellisena tekona tai ainakin toisiaan tukevina asioina, sillä ympäristöasioita hitusen miettimällä voi säästää samalla niin rahaa kuin ympäristöä.

Kun eteesi tulee tärkeä valintakysymys, kannattaa rohkeasti sanoa ”tahdon” vastuulliselle johtamiselle, niin myötä kuin vastamäessä.

OP yritysblogi taloudessa.fi

vastuullisuus

Katja_blogi

Johtaja: tuntuuko, että olet sankari?

Sankarijohtaja-termi on vilahtanut julkisuudessa tasaiseen tahtiin viime vuosina ja muistan lukeneeni jostain, että sankarijohtajatkin ovat usein hyvin epävarmoja rankoissa päätöksentekotilanteessa. Se ei ihmetytä yhtään, onhan luonnollista, että mitä isompi päätös, sitä suurempi epävarmuus liittyy lukittuun päätökseen. Jokainen työelämässä aikaansa viettänyt on toki törmännyt siihenkin, että jäädään lillumaan totaaliseen päättämättömyyden suohon tekemättä mitään, niin ei ehkä tehdä virhettäkään.

Tunnetusti hyvä johtaja ei pelkää virheitä. Hyvä niin, sillä kokemuksella voin sanoa, että virheitä tulee väistämättä, eikä virheitä tekemätöntä johtajaa olekaan. Onneksi kuitenkin hyvät johtajat osaavat paikata virheitä ja kääntää nopeasti huonon toiminnan suuntaa. Vaikka ns. sankarijohtaja laittaa väistämättä itsensä likoon, on myös huomioitava, että nykyisin johtajat eivät useinkaan enää työskentele yksin, vaan ydinhenkilöiden kanssa yhdessä tehty päätös jakaa niin vastuuta, tietoa tai tietämättömyyttä kuin luottamusta ja arvostustakin toisten osaamista kohtaan.

Vanhat johtamismallit ovat joutaneet onneksi monessa firmassa jo romuttamolle. Johtajuuden totaalista ”so last seasonia” on ajatus ns. aktiivisesta johtajasta, joka tietää ja osaa ja sitten tämän suuren johtajan alla ovat passiiviset alaiset, jotka eivät osaa tai edes saa tietää, vaan odottavat passiivisen aloitekyvyttömänä ohjeita. Olisikin tosi helppoa antaa vanhakantaisesti vain ohjeita ja käskyjä, sillä paljon isompi työ on työn intohimon nostattamisessa ja tekemisen innon jatkuvassa monistamisessa. Kun asiaa ajattelee tältä kantilta, johtajan saappaat ovat melkoisen suuret ja vastuulliset.

Oppikirjat ja talousviisaat ovat vuosikymmeniä kirjoittaneet, että päämäärätietoisella sekä ammattimaisella johtamisella saadaan aikaan nopeampaa kasvua ja kannattavampaa liiketoimintaa. Tätä olen omassa työssäni yrittänyt noudattaa, mutta toki täytyy sanoa, että yrittäjä-toimitusjohtaja kombinaatio on tähän soppaan mielenkiintoinen lisämauste. Minulta kysytään usein ajatuksiani johtamisesta ja omasta varsin yksipuolisesta kokemuksestani johtuen joudun puhumaan vain yrittäjäjohtajan näkökulmasta. On ymmärrettävästi aikalailla eri asia toimia johtajana, kun toimit kaikkialla ns. omilla rahoilla. Jos olisi tosielämässä mahdollista, niin jokaiselle merkittävässä asemassa olevalle yritysjohtajalle tekisi hyvää toimia pari vuotta yrittäjänä, luulenpa, että johtajan maailma olisi hieman toisennäköinen sen kokemuksen jälkeen. Yrittäjyyden riskit eivät vain tunnetusti ole useimpia viehättäneet, jos vaihtoehtona on turvallisempi palkkatyö.

Kun perustin oman yrityksen 26-vuotiaana, vuonna 2002, sain kuulla tytöttelyä ja sitä, että yrittämiseni on pientä akkojen puuhastelua. Kun nyt lähes 13 vuotta myöhemmin olin huhtikuussa puhumassa kokemuksen sanoja yrittäjyyttä harkitseville nuorille messuilla Kuopiossa, oli tunnelma nuorten keskuudessa aivan toinen. Yrittäjyys oli tuossa porukassa kovassa huudossa. Asenteet ovat siis vahvasti muuttumassa ainakin nuorten keskuudessa. Eikä se iästä kiinni ole, niin yrittäjänä kuin johtajana onnistuminen on enemmän ihmistyyppi- kuin ikäkysymys. Toiselle rooli sopii nuorenakin, kun toisesta ei tule hyvää johtajaa vanhanakaan.

Olen kiitollinen siitä, että olen saavuttanut alle nelikymppiseksi työurallani melko paljon. Samaan aikaan kaikki tämä myös asettaa suuria ympäristön paineita ja odotuksia tulevaisuudelle, on aina vaan onnistuttava. Tähän kun lisää yritykseni markkinajohtajan prässin ja ison vastuun 60 hengen työpaikasta, niin melko isoissa saappaissa ollaan jatkossakin – ja vieläpä korkeilla koroilla!

OP yritysblogi taloudessa.fi

Katja_blogi

Haluatko miljonääriksi?

Kyllä haluaisin. ” Who Wants to Be a Millionaire?” on eräs maailman tunnetuimmista ja suosituimmista television tietokilpailuformaateista ja luonnollisesti miljonääriksi haluavia on minun lisäkseni melkoisen valtava määrä.

Jos arpaonnea tai riittävää aivokapasiteettia tietokilpailuihin ei ole, voisi miljonäärikerhon pääsylippu ymmärrykseni mukaan revetä myös kovan työn avulla – Suomessakin. Mietin pitkään uskallanko koko aiheesta kirjoittaa, sillä rahasta puhuminen on Suomessa todella hankala aihe, lähes tabu. Luterilainen kasvatuksemme on opettanut meille, että raha ja ahneus ovat pahasta, varsinkin jos pinkkaa on sattunut jäämään kovan työn tai yritystoiminnan myötä taskunpohjalle hitusen naapuria enemmän.

Pelkän rahan pahuuden myötä on unohdettu, että yrittäminen kuitenkin on yksinkertaisuudessaan toimintaa, jossa ostaja vaihtaa tuotteita tai palveluksia rahaan. Se on neuvokkuutta ja ammattitaitoa muuttaa osaaminen rahaksi tekemällä sitä työtä, jota maailmalla kaivataan. Toki menestyminen vaatii lujaa tahtoa, kovaa pohjatyötä, riskinottokykyä, voittajan asennetta ja raakaa intohimoa. Määrätietoinen elämässä eteneminen on monille menestyneille ihmisille kuitenkin enemmän elämäntapa kuin pelkkä unelma. Ennen kuin jatkan pidemmälle, pieni varoituksen sana on paikallaan. Kannattaa olla varovainen sen suhteen mitä haluaa, koska tärkeitä asioita ihan oikeasti halutessaan, ne voi saada.

Nauti matkasta

Haaveita ei kuitenkaan toteuteta hetkessä ja onkin muistettava, että matka unelmien toteuttamiseen on yhtä tärkeää kuin niiden saavuttaminen. Välietapit ovat tärkeitä ja myös itsensä kiittäminen saavutuksista olennaista. Kun uskaltaa osoittaa itselleen, että on kaiken vaivan arvoinen, niin tämän jälkeen jaksaa uurastaa unelmien eteen entistäkin tehokkaammin. Helppoa rahaa ei ole olemassakaan ja on aivan eri asia tehdä asioita kuin pelkästään tahtoa niitä. Menestyjä nauttii epävarmuudesta ja puskee läpi vaikka harmaan kiven, eikä häntä haittaa, kun vastaan väistämättä tulvii vaikeuksia tai idea lytätään ympärillä olevien lannistajien toimesta.

Menestys näkyy arkipäivässäkin lapsenomaisena innostumisena ja raikkaan positiivisena tunnelmana, näistä muodostuu yrityksen yhteinen tahto menestyä. Hyvät ihmiset muodostavat hyvän yrityksen ja onnistuminen houkuttelee hyvät osaajat yrityksen menestyksen siipien suojaan.

Rehellinen pärjääminen ei ole keneltäkään pois, sillä menestynyt yritystoiminta tuo vaurautta kaikille. Työpaikkojen luomisen lisäksi mm. yhteisöverot ovat merkittäviä tuloja, kun mietitään esimerkiksi kuntatalouden hoitoa. Huomioitavaa on, että yhteisöveron tuotto on lähes puolittunut 2000-luvun huippuvuosista. Verotalkoisiin olisikin nyt kutsuttava voitonnälkäisiä pelkäämättömiä yrittäjiä kirjoittamaan uusia menestystarinoita.

Eikä pidä koskaan unohtaa, että kestävä onni syntyy tunnetusti varmemmin muiden palvelemisesta kuin omaan napaan tuijottelusta.

OP yritysblogi taloudessa.fi

Katja_blogi

Työhyvinvoinnista ratkaiseva menestystekijä

Työelämä muuttuu koko ajan haastavammaksi, tehokkuusvaatimukset kasvavat ja samaan aikaan työuria tulee pidentää. Ratkaisuksi tähän tiukkaan haasteeseen tarjoan aktiivista työhyvinvointijohtamista, joka samalla näkyy mukavasti myös parantuneena tuloksena viivan alla.

Jokainen työntekijä sukupolvesta tai elinkaaren vaiheesta riippumatta haluaa tulla johdetuksi ja huomioiduksi itselleen parhaiten soveltuvalla tavalla pysyäkseen työkykyisenä, tuottavana ja sitoutuneena. Aktiivisen työhyvinvointijohtamisen perusteisiin kuuluukin, että päätä ei esimiesten tai HR:n keskuudessa työnnetä kylkiluita myöten pensaaseen ja toivota työkykyongelmien ratkeavan itsekseen.

Työkykyyn satsaaminen pitää nähdä investointina

Suurin osa yritysten päättäjistä on vielä tänäkin päivänä autuaan tietämättömiä siitä, miten iso hintalappu työkyvyttömyyden kustannuksista todellisuudessa syntyy. Tämän kaltainen, lähes sokkona tapahtuva työhyvinvoinnin peruutuspeilistä johtaminen vaatiikin jo lähes fakiirin taitoja.

Työhyvinvointia tulee johtaa todelliseen tietoon perustuen – silmät ja korvat auki. Ongelmiin pitää puuttua ajoissa ja panostukset työkykyyn on nähtävä investointina, jonka tuottavuutta voidaan seurata euromääräisesti.

Jotta työkyvyttömyyden taustalla oleviin tekijöihin päästään kiinni, ne on tunnistettava jo alkuvaiheessa ja epämiellyttävyydestä huolimattakin työkykyongelmiin on konkreettisesti tartuttava. Kun työhyvinvointia johdetaan johdonmukaisesti, päästään alempaan kustannustasoon ja huomattavaan kilpailukyvyn paranemiseen.

Ei ole ollut viime vuosina työhyvinvointiseminaaria, jossa ei toitotettaisi, että työkyvyttömyyden ja siihen liittyvien kustannusten vähentämisessä on vain voittajia. Silti samaan aikaan yritysten työterveyden kustannukset nousevat ja sairauspoissaolot sekä pysyvä työkyvyttömyys nakertavat työuria urakalla. Tämä nouseva trendi ei ole kenenkään etu. Jo muutaman sadan työntekijän työnantaja voi tehdä miljoonien eurojen säästöt aktiivisella työkykyjohtamisella.

Suomessa sairauspoissaoloista, työkyvyttömyydestä ja tapaturmista kertyy noin kymmenen prosenttia yrityksen palkkakustannuksista. Tämä on kansainvälisessä vertailussa huolestuttavan suuri prosenttiosuus ja se syö hintakilpailukykyämme.

Valitettavan usein panostukset työhyvinvointiin ovat nykytiedon ja tutkimusten mukaan alimitoitettuja ja vielä useammin ne kohdistuvat vääriin asioihin. Valoa on kuitenkin näkyvissä, sillä viime aikoina yritykset ovat alkaneet panostaa nimenomaan työkykyhaasteisten henkilöiden työkykyjohtamiseen. Tällä tavoin on saavutettu työtehon paranemista, merkittäviä kustannussäästöjä ja huomattavaa työnantajaimagohyötyä. On myös todettava, että meidänkin yrityksen palveluihin kuuluvaa, nykytyönantajan ulkopuolelle tapahtuvaa osatyökykyisten uudelleensijoitusta käytetään nykyään huomattavasti rohkeammin kuin muutama vuosi sitten.

Muista huolehtia myös omasta hyvinvoinnistasi yrittäjänä

Ei pidä liioin unohtaa yrittäjän omaa hyvinvointia, vaikka yrittäjä usein itse onkin työhyvinvoinnin prioriteettilistalla melko alhaalla. Monella yrittäjähenkisellä ihmisellä luonnollinen syy yrittäjäksi ryhtymiselle on jonkin asian osaaminen hyvin. Kun yritys kasvaa, yrittäjän oma työnkuva muuttuu rajusti. Myös iItselleni kävi niin, että en tee enää juurikaan sitä, missä alun perin olin varsin hyvä.

Oman työhyvinvoinnin näkökulmasta onkin tärkeää, että yrittäjä huolehtii niin jaksamisestaan kuin osaamisestaan uusissa tehtävissä. Vastuun jakamisessa on opeteltavaa, sillä hyvälläkään yksilösuorituksella ei pötkitä pitkälle. Luopumisesta ja delegoinnista tulee tehdä säännöllinen, koko organisaation hyvinvointia ruokkiva tapa toimia.

Yhteisillä tavoitteilla toimiva huippujoukkue on tärkein asia, joka tuottaa niin tehoja kuin hyvää tulosta viivan alle.

OP yritysblogi taloudessa.fi

Katja_blogi

Kasvu syntyy rohkeista ajatuksista ja teoista

Maamme makaa upottavassa suossa ja siitä suosta päästään ylös vain ajattelemalla ja tekemällä asioita toisin. Viime aikoina on ollut paljon esillä niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassa yritystoiminnan siirtäminen Viroon, jossa liiketoiminta olisi kannattavampaa. Tämä trendi hieman mietityttää, sillä samaan aikaan Suomi tarvitsee noin 200 000 yksityisen sektorin työpaikkaa lisää, jotta pelkästään hyvinvoinnin rahoittaminen on nykymuodossa ylipäätään mahdollista.

Itse ajattelen niin, että Suomi on vähintään yhtä hyvä paikka yrittää kuin mikä tahansa muukin maa, ellei jopa keskiarvoa hieman parempi. Täällä on kaikki, mitä yritys menestyvään liiketoimintaan tarvitsee. Kasvuun tähtäävää yrittämistä estävät viimekädessä vain ihmiset itse. Iso osa yrittäjyyttä kun on kiinni oikeasta asenteesta.

Meidän yrittäjien olisi hyvä katsoa ajoittain myös itse peiliin ja miettiä miten voisimme tehdä asioita paremmin. Pieni pään sisäinen asennemuutos on välillä paikallaan. Kasvun suurin jarru kun löytyy useimmiten yrittäjän oman pään sisältä. Toki tuuletusta vanhoihin kaavoihin tarvitaan myös muualla, sillä uusi kasvu löytynee eri aloilta kuin mistä se on tähän mennessä tullut.

Yrittäjyydessä ihmisiä kiehtovat ennen kaikkea vapaus ja itsenäisyys sekä hyvät ansaintamahdollisuudet. Tähän kaikkeen on Suomessa ihan hyvät mahdollisuudet. Menestyksen avaimet ovat meillä käsissämme, kunhan vain osaamme laittaa ne oikeisiin oviin. Yritysverotusta on jo alennettu, mikä on askel oikeaan suuntaan. Sen sijaan joustavuutta työvoiman palkkaamiseen olisi lisättävä ja riskinoton kynnystä madallettava. Tarvittavat muutokset eivät ole monimutkaisia tai teknisesti vaikeita toteuttaa. Kyse on tahdosta.

Suomalainen yrittäjä on myös liian usein riittävän tyytyväinen nykytilanteeseensa ja riskinottoon ei olla valmiita. Asenteet ovat muuttumassa ja viimeistään uusi sukupolvi yrittäjyysmaailmassa tuonee myös tähän muutoksia. Uskon, että nykyajan kunnianhimoinen yrittäjä on avoin näkemään maailman mahdollisuuksina, jotka vain odottavat ottajaansa.

Menestyvä kasvuyritys tarvitsee tekemiseen keskittyvän rohkean yrittäjän ja aidosti työhönsä motivoituneen henkilöstön. Onnistuva kasvuyrittäjä ei keskity työssään maksimoimaan avustuksia ja pilkuttamaan liiketoimintasuunnitelmia, vaan hän keskittyy asiakastapaamisiin, markkinointiin ja myyntikäynteihin.

Tämä on haastavaa, sillä kynttilää tunnetusti suositellaan pitämään vakan alla, koska muuten meitä yrittäjiä pidetään helposti egoistisina oman edun tavoittelijoina, jotka vain pyrkivät vaurastumaan toisten tekemän työn kustannuksella. Suomi kuitenkin tarvitsee yrittäjiä, jotka rohkeasti uskaltavat ottaa riskejä, vihaavat häviämistä ja samalla osaavat myös vähän nauttia menestyksestään, kunhan sen tekee suomalaisen vähäeleisesti.

Uuden vaalikauden alla Suomi etsii uusia kilpailukyvyn eväitä. Parhaimmat eväät kilpailukykyyn saadaan työllisyyttä ylläpitämällä ja uusia työpaikkoja luomalla. Siinä avainasemassa ovat kasvuyrittäjät.

OP yritysblogi taloudessa.fi